© Layout by Julia E.

OPISKELIN 3VUOTTA YLIOPISTOSSA JA LUOVUTIN

01 November 2019

Yliopisto. Huhhuh, mistäs sitä sit alottais.

Aloitetaan aivan alusta. En IKINÄ osannut kuvitella itseäni yliopistoon, enkä ikinä edes harkinnut asiaa. Tiesin yläasteesta asti lähteväni opiskelemaan jotain sosiaali- ja terveysalaa, vaikka myös hammaslääkärin ja opettajan ammatit kiinnostivat. Ne mä kuitenkin ihan alusta asti suljin pois listalta, sillä en vaan uskonut, että musta ois niihin. Lukion aikana opiskelin hetken aikaa myös lähihoitajaksi, tykkäsin, mutta päätin kuitenkin kolmen jakson jälkeen keskittyä ihan vaan lukioon.

Lukio lähestyi loppua, edessä oli venäjän kirjoitukset ja aika tehdä päätöksiä yhteishaun suhteen. Suoritin ennen venäjän kirjoituksia kursseja itsenäisesti ja jotenkin mä sit vaa innostuin omasta äidinkielestä ihan uudella tavalla ja sain pari kuukautta ennen hakuaikaa päähänpistoksen lähteä opiskelemaan venäjän kieltä ja kirjallisuutta eli venäjänkielen opettajaksi Helsingin yliopistoon.


Untitled


Ekalla kerralla ei tärpännyt, joten vietin rauhassa välivuoden ja hain sitten uudestaan yliopistoon. Muistan sen kamalan paineen, mikä silloin lukion jälkeen vallitsi. Kaikilla oli kova hinku päästä opiskelemaan ja minulla tietenkin myös, vaikka en edes tarkalleen tiennyt mitä halusin. Halusin vaan äkkiä kouluun, hoitaa sen mahdollisimman nopeasti alta pois, hankkia oman asunnon, perheen ja kaikkea sellaista. Mulla oli suoraan sanotusti aivan järkyttävän kova kiire saada kaikki edellä mainitsemat asiat NYT HETI, kunnes vähän päälle vuosi sitten tajusin, että tässä elämässä ei oo mihinkään mikään kiire! Kaiken varmasti kerkeää tekemään jossain vaiheessa ja kaikella on oma aikansa. Pitää nauttia hetkestä, eikä turhaan kiirehtiä vaan pää kolmantena jalkana eteenpäin, sillä tätä hetkeä ei saa takaisin! Tästäkin voisin jossain kohtaa kirjoittaa ihan oman postauksen, sillä mulla on jonkin verran ajatuksia tästäkin aiheesta. Nyt kuitenkin takaisin opiskeluun...

Yliopisto opinnot alkoivat ja aika pian huomasin, että yliopisto tai ainakin kielen opiskelu ei oo ollenkaan mun juttu. Muistan kun tulin yliopistolta kotiin itkien ja kaikki vaan tuntui olevan ihan liian raskasta mulle. Suurin syy sille, miksi yliopisto opiskelu ei lähtenyt sujumaan oli se, että en ollut valmis antamaan kaikkea vapaata-aikaa pelkästään opiskelulle. En ehkä ollut myöskään tarpeeksi motivoitunut ja kypsä siihen. Jos aloittaisin nyt, olisin tehnyt varmasti monta asiaa aivan eri tavalla. Koska en ollut valmis antamaan kaikkea aikaa yliopistolle, jäi mulla heti ekana vuotena kursseja rästiin ja siitä alkoikin sitten alamäki. Elättelin kuitenkin toivoa ja koska en oo luovuttaja, uskoin siihen, että kyllä mä nyt vähintään kandin paperit saan tuolta ulos. Yritin loppuun asti, mutta ei vaan ollut mun juttu. Viimeinen vuosi vierähti luennoilla istuen, mutta kun oli aika palauttaa lopputehtävät tai raahautua tenttiin, en vaan saanut sitä tehtyä. Olin jo mielessäni luovuttanut.

Kolmas vuosi tuli päätökseen ja kasassa oli vasta 100opintopistettä. Tässä kohtaa päätin, että nyt on oikeasti pohdittava asiaa ihan tosissaaan, että onko tässä nyt mitään järkeä? Annoin itselleni kesän verran aikaa miettiä...


Untitled


Tiesin jo keväällä, että syksyllä tuskin jatkan enää opintoja,  mutta ei se päätös mitenkään helppo kuitenkaan ollut. Aina kun kesällä keskustelin jonkun kanssa, oli mulla päällimmäisenä mielessä yliopisto. Mitä ihmettä teen sen suhteen?  Pikkuhiljaa aloin kuitenkin ihan tosissani kallistumaan siihen päätökseen, että lopetan, sillä vaikka mä joskus tuolta kandin paperit saisinkin ulos, niin en ikinä tuntisi oloani sen verran päteväksi, että mulla ois kiva työskennellä kyseisellä alalla. En vaan ollut tarpeeksi motivoitunut.

Kun päätös keskeyttää opinnot oli tehty, kysyin itseltäni, että oliko nämä kolme vuotta hukkaan heitettyä aikaa? Siihen voin kuitenkin rehellisesti käsi sydämellä vastata, että ei todellakaan! En olisi ollut valmis tekemään kokopäivätöitä, sain ikään kuin lisää aikaa olla nuori ja huoleton. Mulla oli aikaa matkustella ja ihan vaan täysin rinnoin nauttia elämästä. Opin myös erittäin paljon kolmen vuoden aikana, eikä opittu tieto ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa. Tämän kaiken lisäksi opiskelin omaa äidinkieltä ja kulttuuria paremmaksi ja mikä parasta sain aivan huikeita ihmisiä mun elämään! Nyt yliopistossa opiskelua on myöskin kokeiltu, eikä se ollut mun juttu, joten eipä tuu ainakaan vanhempana jossiteltua.


Untitled


Syksy tuli. Ilmoittauduin vielä tälle lukuvuodelle läsnäolevaksi ihan vaan muodon vuoksi, mutta yliopistolla en oo kertaakaan pyörähtänyt. Tuli päätökseen mun yliopisto elämä. Paljon jäi käteen, mutta papereita en ikinä saanut ulos. Muutama opintotukikuukausi tuli myös käytettyä ja lainaakin nostettua, mutta nyt fiksumpana kohti uusia haasteita.

Mitäs nyt? En tiedä... Haen ammattikorkeakouluun, mutta myöskään ammattikoulu ei oo pois suljettu vaihtoehto. Jos en ensi syksyyn mennessä pääse amk:iin, niin sitten menen amikseen, sillä koen, että joku ammatti on kuitenkin hyvä olla. Todennäköisesti suuntaan alkuperäisen suunnitelman mukaan sosiaali- ja terveysalalle eli suuhygienistiksi, terveydenhoitajaksi, lähihoitajaksi,  hammashoitajaksi tai jotain vastaavaa. Saa nähdä mitä elämä tuo tullessaan. Nyt nautin tästä hetkestä ja vähän kiireettömämmästä arjesta ilman opiskelua.


HYVÄÄ OLOA LIIKUNNASTA

29 October 2019

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Kuntokeskus Liikun ja Indieplacen kanssa.

Harrastin nuorena taitoluistelua ihan tosissaan ja treenasin kuusi kertaa viikossa parin tunnin ajan. Totuin siihen, että treenataan porukassa valmentajan opastuksella ja siksi harrastuksen lopettamisen jälkeen oli todella vaikeaa löytää se oma tapa treenata. Aina silloin tällöin innostuin treenaamisesta, hankin salikortin, mutta parin kuukauden jälkeen innostus lopahti ja sitten pitkän tauon jälkeen kokeilin taas uudestaan ja uudestaan...

Innostus urheilua kohtaan lähti aikoinaan usein peilikuvasta tai siitä, että yritti päästä kesäkuntoon ja koska tuloksia ei tapahtunut parissa viikossa, innostus lopahti ja sitten unohdettiin urheilu taas vuodeksi tai jopa kahdeksi. Mua ei siis ulkonäkökeskeinen ajattelu saanut motivoitua tarpeeksi.

Untitled Untitled


En muista tapahtuiko viime vuonna jotain erikoista, mutta päätin vaan eräänä päivänä aloittaa urheilemisen hyvän olon takia. En halunnut maata enää sohvalla joka ilta väsyneenä, vaan halusin liikunnalla edistää omaa hyvinvointiani ja saada lisää virtaa arkeen. Päätin toisin sanoen alkaa pitämään rakkaasta kropasta hyvää huolta, ennen kuin on liian myöhäistä! Aloin urheilla. Aloittaminen ja salille raahautuminen oli tottakai vaikeaa, kun ei rapakuntoisena tiennyt mitä tehdä ja millä tavalla ja siksi päädyin kuuntelemaan kehoa ja tekemään monipuolisia treenejä. Lenkkeilin, kävin uimassa, luistelemassa, ryhmäliikunnoissa, kuntosalilla, pelaamassa sulkapalloa, joogasin kotona ja mitä kaikkia näitä nyt on.


Untitled

Hyvä muistutus meille ihan jokaiselle: ''Olet hyvä just noin''

Untitled


Kului kuukausi, kaksi, kolme... ja huomasin, että aloin saamaan urheilusta sitä hyvää oloa, jota lähdin viime syksynä tavoittelemaan. Tästä urheilun aloittamisesta on kulunut nyt vuosi ja huomaan, että olen nyt vihdoin monen vuoden yrittämisen jälkeen saanut urheilun takaisin osaksi mun arkea, enkä haluaisi luopua siitä mistään hinnasta. Enää tätä ei voi kutsua pelkäksi hetkelliseksi innostukseksi, vaan urheilu on todellakin osa arkea.

Nyt kun treenaaminen on ollut aika lailla säännöllistä oli ihanaa saada kuntosalijäsenyys kaupallisessa yhteistyössä Kuntokeskus Liikun kanssa Salon toimipisteeltä. Salossa tulee kuitenkin käytyä aika usein moikkaamassa vanhempia ja ystäviä ja siksi onkin ihanaa, että jatkossa ei tarvitse skipata treenejä Salo viikonloppujen ajaksi, vaan pääsee treenaamaan myös siellä. Kuntokeskus Liikku on täysin kotimainen yritys ja toimipisteitä on jo yli 20 ympäri maata. Syksyn aikana niitä avataan vielä muutama lisää ja ensivuodellekin on jo tiedossa uusia paikkoja. Toivottavasti saatais pian Liikku sali myös tänne pääkaupunkiseudulle.


Untitled Untitled


Liikkuun pääsee ilmaiseksi tutustumaan joka viikko maanantaista keskiviikkoon kello 16-19 välisenä aikana, jolloin paikalla on ohjaaja, jolta voi kysellä neuvoja. Liikusta on mahdollista saada myös oma henkilökohtainen valmentaja (maksullinen) joka auttaa jokaista pääsemään tavoitteisiin fiksusti ja turvallisesti. Valmentajalta saa apua alkuun pääsemiseen, varmuutta liiketekniikoihin, sekä vaihtelevuutta ja tuloksellisuutta harjoitteluun.

Olen nyt pariin otteeseen kerennyt käymään Liikku salilla ja se on ollut kyllä positiivinen kokemus. Erittäin avara ja viihtyisä sali, mikä on täynnä söpöjä yksityiskohtia, kuten tsemppilauseita kaapin ovessa ''olet hyvä just noin''! Suosittelen siis lämpimästi testailemaan kyseistä kuntosalia jos sellainen jostain läheisyydestä löytyy! Kuntokeskus Liikussa kaikki otetaan vastaan avoimin mielin kuntotasosta riippumatta ja jokainen saa tarvitsemansa tuen valmentajilta ja Liikun henkilökunnalta.


Untitled Untitled

TÄYDELLINEN VIIKONLOPPU

27 October 2019

Perjantaina, niin kuin oikeastaan koko viikonloppuna, ulkona satoi vettä ja oli kylmä, joten Natan kanssa sovitut kahvittelut vaihtuivat aika nopeasti lounastreffeiksi. Ei tarvinnut kauaa miettiä paikkaa tai annosta, sillä mikään ei lämmitä kehoa ja mieltä yhtä paljon kuin bar ysin tom yam -keitto! Ollaan Natan kanssa törmäilty paljon pr -tilaisuuksissa, mutta oli ihanaa pitkästä aikaa ihan ajan kanssa istahtaa alas vaihtamaan kuulumisia. Illalla käytiin vielä Waltterin kanssa treenaamassa ja sen jälkeen harju 8:ssa yksillä. Ihanaa kahden keskeistä laatuaikaa. Vaikka asutaankin saman katon alla, niin harvoin sitä arkena kerkeää oikeasti antaa sille toiselle aikaa, ku aikataulut menee ristiin rastiin.

Lauantaina nukuttiin suht pitkään ja lähdettiin kahdentoista aikoihin Waltterin, Laurin, Apen ja Mashan kanssa mökille. Oli ihanaa päästä muutamaksi tunniksi pois kaupungin hälinästä rentoutumaan luonnon keskelle. Sade ropisi melkein koko päivän, mutta se ei menoa haitannut. Käytiin sienestää, tehtiin ruokaa, pojat kävi uimassa ja ihan vaan oltiin. Parasta koko reissussa oli varmaan se, että Masha pääsi vapaan juoksemaan! Voi sitä ilon määrää... Illaksi palattiin kotiin ja itse lähdinkin melkein heti kotiin päästyäni Saran kanssa Bonelessin järkkäämään iltaan, missä vierähtikin sitten koko ilta yli puolen yöhön asti. Aivan ÄLYTTÖMÄN hyviä smash burgereita, juomaa, musiikkia ja tyyppejä. Täydellinen yhdistelmä!

Tänään aamulla suuntasin koko päiväksi töihin ja pakko myöntää, että ei harmittanut ollenkaan! Ulkona oli ihan mälsä keli, mulla ei ois ollut muutakaan tekemistä ja no tuplapalkka motivoi kans ihan omalla tavalla. Kohta suunnataan vielä koko perheen voimin iltalenkille... meni vähän myöhäiseksi, mutta ei se mitään! Aika kiva viikonloppu kaikin puolin. Jos saisin itse päättää, niin viettäisin jokaisen viikonlopun tällä kaavalla! Okeiokei... ehkä yhden jutun muuttaisin! Aurinko ois voinut edes jossain välissä pilkahtaa esille, mutta muuten aika bueno!

IMG_7560 IMG_7544 Untitled IMG_7532 IMG_7469 IMG_7490 Untitled IMG_7433 Untitled IMG_7417

KIIREETÖN ARKI EI OO MUN JUTTU

23 October 2019

Moni teistä on varmaan huomannut, että yliopisto ei enää kuulu mun arkeen. Kirjoitan siitä myöhemmin vielä lisää, heti vaan ku saan kaikki ajatukset yhteen postaukseen kasaan. Nyt halusin kuitenkin jo vähän avata mun tämän hetkistä arkea.

Kolmen vuoden yliopistokärsimyksen jälkeen tuntu ihan super hyvältä idealta se, että syksy ei tuu olemaan yhtä kiireinen kuin yleensä, vaan mulla on oikeasti aikaa pysähtyä, hengittää ja tehdä asioita rauhassa. En siis nostanut mun työtunteja, vaan teen edelleen se 1-4vuoroa/viikko. Kyllähän se alkuun tuntui hyvältä, mutta pakko myöntää, että viime viikolla tajusin sen, että kiireetön arki ei oo todellakaan mun juttu. Vaikka saatan välillä valittaa kiireestä, sisimmissäni mä rakastan sitä, että kalenteri pursuaa erilaisia menoja. Tykkään pitää itteäni kiireisenä ja huomaan, että olen silloin paljon tehokkaampi!

Hyvänä esimerkkinä toimii viime viikon keskiviikko ja torstai. Keskiviikkona mulla oli ainoastaan yksi pr-tapahtuma aamusta, jonka jälkeen vietin vapaapäivää kotona. Olisi voinut kuvitella, että näin vapaapäivänä, mikä ei ollut edes viikon ensimmäinen vaan kolmas, olisin vihdoin saanut aikaiseksi edes siivota kotona... sen sijaan hoidin vaan pakolliset, eli astianpesukoneen tyhjentämisen ja täyttämisen, sekä Mashan kanssa pari pidempää lenkkiä. Torstaina sit taas lähdin heti aamusta töihin, töiden jälkeen jumppaan, sieltä ruokakauppaan, tein muutaman päivän ruuat valmiiksi jääkaappiin, sain vihdoin siivottua ja katoin perjantai aamulle vaatteetkin valmiiksi. Eli käytännössä jaksoin siis tehdä paljon enemmän asioita kuin vapaapäivänä. Mun mieli ja kroppa vaan  tykkää  kiireestä! Joko painan täysillä duunia tai sitten en saa vähäisintäkään aikaiseksi.

Toisaalta sekin on taito, että osaa välillä oikeasti pysähtyä tekemään itselleen aikaa ja sitä olen tässä yrittänyt opetella. Yritän myös muistuttaa itselleen siitä, että pitää elää tässä hetkessä ja osata nauttia siitä, mitä tällä hetkellä tapahtuu. Nauttia siitä, että voin vaa olla, koska tiedän, että tää on oikeasti vaan hetkellinen elämäntilanne. Harvemmin pääsee oikeasti vaan olemaan ja ihan pian taas saattaa olla kiire joka paikkaan!

Sellaisia ajatuksia tänään. Nyt menen laittamaan koirille ruokaa, vien heidät ulkoilemaan ja lähden loppupäiväksi töihin! Palaillaan!<3 

Untitled Untitled Untitled

TIISTAIKUULUMISET

15 October 2019

Kello on 13:13. Istun sohvalla, tuijotan tietokoneen näyttöä jo tunnin verran ja Masha nukkuu tyytyväisenä vieressä. En oikein tiedä, mitä kirjoittaisin, ku tuntuu, että mulla on kerrottavaa täällä vaikka kuinka paljon. En kuitenkaan jaksa just nyt alkaa raapustelee mitään kilometrin pituista postausta, joten ehkä mennään tällä kertaa ihan vaan pikaisilla tiistaikuulumisilla.

Mulla on tänään vapaapäivä ilman minkäänlaisia suunnitelmia ja Waltteri meni vasta iltavuoroon, joten päätettiin vetää aamulenkki yhdessä. Nappasin mukaan myös pitkästä aikaa kameran ja otettiin siinä samalla muutamat kuvat, joista huokuu ihanan syksyinen fiilis! Syksy on ollut yleensä sellaista aikaa, jolloin tykätään ottaa Waltterin kanssa paljon kuvia, mutta tänä syksynä en oo vielä oikein kerennyt/jaksanut raahautua kuvaamaan. Ehkä me otetaan nyt pieni ryhtiliike tähän hommaan! Mulla on myös tullut sellainen ongelma vastaan, että en oikein jaksa raahata enää tota Canonin kameraa mukanani ja siksi mietin, että pitäisikö hankkia tähän keväällä yhteistyön merkeissä saatuun Olympuksen kameraan joku toinen linssi ja alkaa käyttää tätä. Pienen koonsa ansiosta, tätä olisi paljon helpompi ja kätevämpi kantaa mukana. Ehkä sitä sit tulis kuvattua vähän enempi ja sitä kautta myös postattua tänne vähän useemmin.  En tiedä... täytyy miettiä!

Seuraavaksi ajattelin sulkea hetkeksi koneen, tehdä itselleni välipalaa ja lukea hetken aikaa kirjaa. Oon huomannut, että vietän ihan liikaa aikaa koneella ja kännykällä ja siksi pyrin jatkossa kaikin tavoin vähentää tätä huonoa tapaa. Lukemisen lisäksi ajattelin tänään vähän siivota, hoitaa muutaman kohdan pois to do listalta, pestä pyykkiä ja toivon myös saavani paikan haluammaltani ryhmäliikuntatunnilta. Eilen illalla jonossa ennen mua oli vielä 22 henkilöä ja nyt siinä on enää 8... Eli toivo elää!

Mulla on urheilemisesta melkein kolmen viikon tauko sairastelun vuoksi ja pakko myöntää, että on kyllä vaikeaa palata taas siihen normaaliin arkeen ja urheilemisen pariin. Eilen käytiin Mashan kanssa ihan pienellä juoksulenkillä ja illalla joogattiiin vielä Waltterin kanssa kotona, joten nyt on ainakin otettu jo yksi askel eteenpäin. Tänään olisi tarkoitus mennä Body combat tunnille, jos vaan paikka mulle vapautuu! Ahh... kyllä mä vaan niin kovin odotan jo sitä jumppaa, vaikka tuun olee varmasti aivan loppu. Ainakin saan sitten hyvällä omatunnolla löhöillä illalla ja katsoa Love Island -paatösjaksoa.

Loppuviikosta mulla on pari pr -tapahtumaa, joihin suunnittelin meneväni, pari työpäivää ja jälleen kerran kavereiden tuparit eli ihan kiva loppuviikko tiedossa!

PA150139 Untitled Untitled Untitled PA150108 Untitled

FILMIRULLA PARIISISTA

11 October 2019

Oltiin kesällä Saran ja Jevin kanssa Pariisissa moikkaamassa Elisaa ja normi kameran sijaan päätin napata mukaan pari kertakäyttökameraa. Oon kyllästyny raahata parin kilon kameraa mukanani reissussa, joten tää olikin erittäin kivaa vaihtelua! Filmille kuvatuissa kuvissa on paljon enemmän fiilistä ja parasta näissä on se, kun vie filmin kehitykseen ja jännityksellä odottaa, että mitä sieltä oikein tulee. Koskaan ei tiedä etukäteen, miltä se lopputulos näyttää! Ehkä kuvat kertoo paremmin kuin tuhat sanaa... Oli kyllä ihan HUIKEE reissu!

000877760012 Untitled 000842990037 000877760027 Untitled 000877760026 Untitled 000877760030 000877760008 Untitled 000877760023 Untitled 000842990013 Untitled 000842990036 000842990026 Untitled 000877760029 000842990040 Untitled 000842990035