© Layout by Julia E.

FIILIKSIÄ YLIOPISTOSTA

24 August 2017

Aloitetaan siitä, että mä oon oikeesti sellainen tyyppi, joka on aina vihannut lukemista ja koulua, mutta jostain syystä olen kuitenkin aina pärjännyt koulussa kohtalaisen hyvin. Ylä-asteella mun keskiarvo pyöri siinä ysin paikkeella, lukiossa se laski, mutta kirjoituksissa suoriuduin taas yllättävän hyvin. Mä olin ylä-asteesta lukion loppuun asti sitä mieltä, että mä en ikinä hae yliopistoon, mutta kuinkas kävikään... Silmänräpäyksessä kaikki ne terveydenhoitaja, optometristi, sairaanhoitaja unelmat oli kadonnu ja päätin hakea Helsingin yliopistoon opiskelemaan Venäjää. Ekalla kerralla en onnistunut ja se pettymyksen tunne pisti mut yrittää uudestaan. Siinä kohtaa mulla oli fiilis, että nyt mä haluan tonne entistä enemmän ja siksi välivuoden jälkeenkin hain sinne samaan paikkaan...

Tällä kertaa onnistuin! Mä pääsin sisään ja aloitin opiskelut Helsingin yliopistossa, mutta jo heti alkumetreillä tajusin, että tää tulee olee pitkä ja kivinen tie...

IMG_9270

Juuri ennen yliopiston alkua mä aloitin työt uudessa paikassa. Paljon uutta asiaa, uudet ihmiset, kaikki tosi uutta ja stressaavaa. Työpaikka olisi varmasti ollut viihtyisä, mutta ajoitus sen aloittamiselle ei vaan ollut hyvä. Stressi töiden ja koulun suhteen oli kova. Tunnit vuorokaudessa eivät riittäneet asioiden tekemiseen, useesti aikataulut menivät päällekkäin ja jouduin säätämään työvuorojen kanssa. Koin muutaman kerran tilanteen, jolloin kotiin päästyäni vaan romahdin eteisen lattialle ja itkin. Itkin kokonaisia iltoja ja teki mieli vaan luovuttaa sekä töiden, että koulun suhteen. Siinä kohtaa mulla oli onneksi sen verran rahaa säästössä, että päätin hetken kidutuksen jälkeen luovuttaa yhdestä asiasta ja olla hetken työtön.

Mä oon tehnyt töitä jo kuusi vuotta putkeen ja tämä hetki, jolloin olin työtön tuntui tavallaan aika kivalta, mutta toisaalta myös todella tyhjältä. Mä nautin siitä, mutta en ihan hirveen kauaa ja siksi aloin hetken kuluttua etsimään jo uutta työpaikkaa.

IMG_9263

Marraskuun loppupuolella sain extraaja paikan bik bokista. Tämä paikka oli lahja. Se oli yksi parhaista jutuista sillä hetkellä ja on edelleen. Mä sain töitä, mutta niitä ei ollut liikaa. Sain tehdä töitä juuri silloin kun mulle sopi ja juuri sen verran kun koulun ohella pystyin tekemään. Kaiken lisäksi bik bok on mulle ennestään tuttu paikka, joten kaikki oli tuttua ja turvallista, eikä mikään tuntunut stressaavalta. Tuntui kuin olisin ollut juuri siellä missä pitääkin ja siltä se tuntuu edelleen.

Noh, mutta mites se koulu... Se alku meni pepulleen ja eipä ihan hirvesti enää vuoden edetessä noustu sieltä pepusta. Pakko myöntää, että aika rankalta tuntui koko vuosi. Suurena esteenä onnistumiseen koin sen, että en vaa oo valmis antamaan yliopistolle koko elämääni. En oo niitä tyyppejä, jotka unohtaa elämästä kaiken muun ja pystyy elämään koulujutuissa sata prosenttisesti. Mulla on poikaystävä, harrastuksia, töitä, ystäviä ja haluan antaa näille kaikille aikaa. Toki olen valmis antamaan aikaa myös opiskelulle, mutta en ehkä yhtä paljon kuin esimerkiksi muut opiskelijatoverini. En ollut esimerkiksi valmis lähtemään kesällä kymmeneksi viikoksi Venäjälle, niin kuin tekivät suurinosa luokkalaisistani... Mutta ei kaikkien tarvitse olla niitä täydellisiä oppilaita. Pakko siellä olla näitä epäonnistujiakin seassa. Tai no enhän mä mikään epäonnistuja oo. En todellakaan! Tiesin aina, että musta ei oo yliopisto opiskelijaks, mutta päätin kuitenkin yrittää ja kyllä ajattelin yrittää lisää. En oo mikään luovuttaja!

IMG_9268

Vaikka koko kesän mua on ahdistanut avata flamma, weboodi, koulun sähköposti tai edes ajatella koulua, niin oon silti valmis vielä yrittämään ja kokemaan ne tuhannet hermoromahdukset. En halua luovuttaa ja toivon, että musta vielä joku kaunis päivä tulee venäjän kielen opettaja tai jotain sinne päin...

Ja näin asiasta kukkaruukkuun, vitsi mä haluaisin nyt ton pizzan mun eteeni! Kauheeeeeee nälkä.

AMSTERDAM DAY 1

22 August 2017

Me saavuttiin Amsterdamiin myöhään sunnuntaina ja vasta eilen päästiin vietettämään ensimmäinen kokonainen päivä täällä. Mä en oo aikaisemmin ollut Amsterdamissa, mutta jo heti näin ensimmäisen päivän jälkeen osaan sanoa sen, että tää ei oo todellakaan ainoo kerta kun mä tänne matkustan. Täällä on ihan älyttömän kaunista ja tavallaan myös rauhallista. Tuntuu, että mieli lepäisi koko ajan.

Kierreltiin eilen kaupunkia kävellen läpi. Käytiin samalla muutamassa kaupassa ja aina välillä pysähdyttiin johonkin istuskelemaan. Meidän oli tarkoitus käydä Anne Frankin talossa, mutta jono oli sen näköinen, että päätettiin skippaa ja lähteä Heineken museoon. Sekin oli tosi kiva paikka, suosittelen! Tänään olisi tarkoitus hypätä tunniksi canal cruisen kyytiin ja sen jälkeen suunnata punaisten lyhtyjen alueelle. Saa nähdä mitä päivä tuo tullessaan!

IMG_0699 IMG_1025 IMG_0874 IMG_0915 IMG_0928 IMG_0737 IMG_0887 IMG_0670 IMG_0795 IMG_0820 IMG_0675 IMG_0793 IMG_0729 IMG_0761 IMG_1003 IMG_0731 IMG_0808

VAATEKAAPPI TÄYNNÄ MUSTAA JA VALKOISTA

14 August 2017


Mun luottovaatteet ovat jo pitkään olleet väriltään joko mustia tai valkoisia, sillä niitä on helppo yhdistellä keskenään, eikä niihin myöskään kyllästy niin helposti. Siksi niitä on tässä vuosien varrella tullut hamstrattua vaatekaappiin monen monta kappaletta. Kuluneen vuoden aikana olen kuitenkin vähentänyt vaatteiden ostoa ja kaupasta kotiin olen raahannut ainoastaan ajattomia vaatekappaleita, jotka ovat olleet yleensä mustia tai valkoisia. Sen lisäksi olen pyrkinyt tottakai myös pidentää ostettujen vaatteiden ikää kaikilla keinoilla. Tottakai yksi hyvä keino on se, että välttää vaatteiden turhaa pesua ja heittää niitä mielummin ulos tuulettumaan tai vaikka yöksi pakkaseen. Vaatteiden pesua ei voi kuitenkaan vähentää, jollei käytössä ole hyvää deodoranttia. NIVEA tarjosi mulle kaupallisen yhteistyön merkeissä ratkaisun kyseiseen pulmaan antamalla uuden Invisible For Black & White Fresh -deodorantin testiin. Innostuin heti, sillä mustat ja valkoiset vaatteet ovat aina klassinen ja toimiva valinta, mutta ikävät tahrat kainaloiden kohdalla ovat kaikkea muuta kuin tyylikästä...

Aktiivinen elämä asettaa haasteita antiperspirantille. Mä ite tykkään kiireisestä elämästä ja siitä, että kalenteri pursuaa menoista. Välillä päivät ovat aamusta iltaan täynnä pelkkää juoksemista, ripsihuollosta, luennolle, luentojen välissä blogi juttuihin, sitten luentojen päätyttyä töihin ja vielä töiden jälkeen ruokakaupan kautta kotiin. Nämä kaikki arjen menot huolehtivat siitä, että vaatteita joutuu vaihtamaan päivän mittaan ja deodoranttia lisäämään. Olen nyt testannut tätä NIVEA Invisible For Black & White Fresh -antiperspiranttia ja pakko myöntää, että tämä ainutlaatuinen, tahraamaton koostumus tarjoaa tehokkaan suojan 48 tunniksi sekä iholle että kaikille vaatteille. Nyt voin siis hyvällä mielellä jatkaa luottovaatteideni elinikää, kaikilla mahdollisilla keinoilla. Seuraavaksi olisi tarkoitus opetella vielä vähän lisää materiaaleista ja sen avulla ostaa vähemmän nukkaantuvampia perusvaatteita.

NIVEA Invisible For Black & White -sarjasta löytyy uusimman, sitruksisen tuoksuisen Fresh-variantin lisäksi myös Clear roll-on sekä stick. Itse oon jostain syystä aina suosinut roll-onia, joten sillä mennään tälläkin hetkellä. Samaa tuotesarjaa löytyy myös miehille, ja Fresh – miesten versio on luvassa syyskuussa.

Jos NIVEA Invisible for Black and White -tuotteet kiinnostaa, niin kannattaa seurata @niveasuomi tiliä Instagramissa, sillä siellä on jaossa näitä tuotteita elokuun ajan!

IMG_0441 IMG_0342 IMG_0594 IMG_0294 IMG_0570 IMG_0361 IMG_0453-2 IMG_0609

GARDEN PARTY

08 August 2017

Päätettiin jo keväällä, että tulevana kesänä järjestetään Waltterin kanssa jonkinlaiset pihajuhlat. Meillä oli suunnitelmissa, että illasta tulee kiva, mutta mitään näin upeaa ei osattu edes kuvitella. Ensinnäkin saatiin paikasta tosi viihtyisän näköinen, vieraita saapui paikalle odotettua enemmän, mikä oli ihan positiivinen juttu ja ilta kokonaisuudessaan sujui ihan älyttömän hyvin. Paikan päällä oli joukko meidän molempien hyviä ystäviä ja tuntui älyttömän kivalta saada kaikki samaan paikkaan viettämään ihanaa kesäiltaa. Tällä hetkellä moni meistä menee eri puolilla Suomea ja tällaiset illat ovat todella harvinaisia, joten niistä pitää ottaa kaikki ilo irti! Monta tuntia vierähti ihan silmänräpäyksessä ja tekisin nyt mitä vaan, että voisin elää kyseisen illan uudestaan. Pakko sanoa, että tähän asti oli elämäni parhaat juhlat!

Me ei olla koskaan aikaisemmin järjestetty Waltterin kanssa mitään isompia juhlia, mutta näin heti ekan kerran jälkeen voin melkein sataprosenttisella varmuudella sanoa, että näistä juhlista tulee jokavuotinen juttu! Edes sadekuurot eivät lannistaneet menoa, joten huono keli ei voi olla ensi vuonnakaan esteenä. Kuvia tuli otettua ainoastaan alkuillasta, eikä niitäkään hirveen montaa, mutta se kertoo ainoastaan siitä, että hauskaa on ollut!

Pakko myöntää, että saa olla kyllä onnellinen siitä, että ympärillä on näin iso joukko upeita tyyppejä! <3

IMG_9781 IMG_0062-2 IMG_0049 IMG_9934 IMG_0156 IMG_9834 IMG_9810 IMG_9895 IMG_0008 IMG_9852 IMG_9797 IMG_9840 IMG_0123 IMG_9919 IMG_0036-2 IMG_0046 IMG_9807 IMG_0050 IMG_9862 IMG_0167