© Layout by Julia E.

FIILIKSIÄ YLIOPISTOSTA

24 August 2017

Aloitetaan siitä, että mä oon oikeesti sellainen tyyppi, joka on aina vihannut lukemista ja koulua, mutta jostain syystä olen kuitenkin aina pärjännyt koulussa kohtalaisen hyvin. Ylä-asteella mun keskiarvo pyöri siinä ysin paikkeella, lukiossa se laski, mutta kirjoituksissa suoriuduin taas yllättävän hyvin. Mä olin ylä-asteesta lukion loppuun asti sitä mieltä, että mä en ikinä hae yliopistoon, mutta kuinkas kävikään... Silmänräpäyksessä kaikki ne terveydenhoitaja, optometristi, sairaanhoitaja unelmat oli kadonnu ja päätin hakea Helsingin yliopistoon opiskelemaan Venäjää. Ekalla kerralla en onnistunut ja se pettymyksen tunne pisti mut yrittää uudestaan. Siinä kohtaa mulla oli fiilis, että nyt mä haluan tonne entistä enemmän ja siksi välivuoden jälkeenkin hain sinne samaan paikkaan...

Tällä kertaa onnistuin! Mä pääsin sisään ja aloitin opiskelut Helsingin yliopistossa, mutta jo heti alkumetreillä tajusin, että tää tulee olee pitkä ja kivinen tie...

IMG_9270

Juuri ennen yliopiston alkua mä aloitin työt uudessa paikassa. Paljon uutta asiaa, uudet ihmiset, kaikki tosi uutta ja stressaavaa. Työpaikka olisi varmasti ollut viihtyisä, mutta ajoitus sen aloittamiselle ei vaan ollut hyvä. Stressi töiden ja koulun suhteen oli kova. Tunnit vuorokaudessa eivät riittäneet asioiden tekemiseen, useesti aikataulut menivät päällekkäin ja jouduin säätämään työvuorojen kanssa. Koin muutaman kerran tilanteen, jolloin kotiin päästyäni vaan romahdin eteisen lattialle ja itkin. Itkin kokonaisia iltoja ja teki mieli vaan luovuttaa sekä töiden, että koulun suhteen. Siinä kohtaa mulla oli onneksi sen verran rahaa säästössä, että päätin hetken kidutuksen jälkeen luovuttaa yhdestä asiasta ja olla hetken työtön.

Mä oon tehnyt töitä jo kuusi vuotta putkeen ja tämä hetki, jolloin olin työtön tuntui tavallaan aika kivalta, mutta toisaalta myös todella tyhjältä. Mä nautin siitä, mutta en ihan hirveen kauaa ja siksi aloin hetken kuluttua etsimään jo uutta työpaikkaa.

IMG_9263

Marraskuun loppupuolella sain extraaja paikan bik bokista. Tämä paikka oli lahja. Se oli yksi parhaista jutuista sillä hetkellä ja on edelleen. Mä sain töitä, mutta niitä ei ollut liikaa. Sain tehdä töitä juuri silloin kun mulle sopi ja juuri sen verran kun koulun ohella pystyin tekemään. Kaiken lisäksi bik bok on mulle ennestään tuttu paikka, joten kaikki oli tuttua ja turvallista, eikä mikään tuntunut stressaavalta. Tuntui kuin olisin ollut juuri siellä missä pitääkin ja siltä se tuntuu edelleen.

Noh, mutta mites se koulu... Se alku meni pepulleen ja eipä ihan hirvesti enää vuoden edetessä noustu sieltä pepusta. Pakko myöntää, että aika rankalta tuntui koko vuosi. Suurena esteenä onnistumiseen koin sen, että en vaa oo valmis antamaan yliopistolle koko elämääni. En oo niitä tyyppejä, jotka unohtaa elämästä kaiken muun ja pystyy elämään koulujutuissa sata prosenttisesti. Mulla on poikaystävä, harrastuksia, töitä, ystäviä ja haluan antaa näille kaikille aikaa. Toki olen valmis antamaan aikaa myös opiskelulle, mutta en ehkä yhtä paljon kuin esimerkiksi muut opiskelijatoverini. En ollut esimerkiksi valmis lähtemään kesällä kymmeneksi viikoksi Venäjälle, niin kuin tekivät suurinosa luokkalaisistani... Mutta ei kaikkien tarvitse olla niitä täydellisiä oppilaita. Pakko siellä olla näitä epäonnistujiakin seassa. Tai no enhän mä mikään epäonnistuja oo. En todellakaan! Tiesin aina, että musta ei oo yliopisto opiskelijaks, mutta päätin kuitenkin yrittää ja kyllä ajattelin yrittää lisää. En oo mikään luovuttaja!

IMG_9268

Vaikka koko kesän mua on ahdistanut avata flamma, weboodi, koulun sähköposti tai edes ajatella koulua, niin oon silti valmis vielä yrittämään ja kokemaan ne tuhannet hermoromahdukset. En halua luovuttaa ja toivon, että musta vielä joku kaunis päivä tulee venäjän kielen opettaja tai jotain sinne päin...

Ja näin asiasta kukkaruukkuun, vitsi mä haluaisin nyt ton pizzan mun eteeni! Kauheeeeeee nälkä.

10 comments:

  1. Oot paras!❤️ Musta tuntuu et me tarttettais toisemme luokkakavereiks.. Meinaa ihan sama ajatusmaailma!

    ReplyDelete
  2. mulla on toisaalta ehkä vähän toisin päin asia. valmistuin lukiosta 2016 ja tietoisesti pidin välivuoden, kävin kuitenkin kauppakorkeakoulun pääsykokeissa koska se ala tuntui oikealta. välivuoden aikana ei tullut parempia ideoita, joten luin omatoimisesti siihen (ilman valmennuskurssia juhuu), enkä päässyt sisälle. en ollut pistänyt mitään varmaa varavaihtoehtoa, mikä näin jälkeenpäin harmittaa, koska koulua alkoi olla ikävä jo viimevuonna.

    mulla oli aina selvät kuviot että lukioon mennään, ja yliopisto oli jonkinnäköisenä haaveena. ammattikorkeakoulusta/tradenomin koulutuksesta (mikä nyt kauppakorkeaa vastaa eniten amkissa) mulla oli aina vähän sellanen huono kuva, lähinnä koska tradenomeja tuntuu olevan niin paljon työttömänä/ei omissa hommissaan. nyt oon kuitenkin alkanut epäillä, että onko se kkk se mun juttu, vai olisko käytönnönläheisempi tradenomi parempi vaihtoehto, sillä oon huomannut oppivani paremmin tekemällä ja tällä paikanpäällä opetuksella mitä mun ymmärryksen mukaan on enemmän amk puolella. sen jälkeen olisi sitten mahdollisuus tilanteen mukaan hakea kauppakorkeaan tekemään maisteri, joten lopputulokseen päästäisiin eri reittiä kuitenkin.

    nyt vaan en osaa päättää hakisinko jo syksyn haussa tradenomiin (joko helsinkiin haaga-heliaan tai jyväskylään englanninkieliseen) vai odottelisinko kevääseen että voisin hakea turkuun mikä olisi kaupunkina mulle ykkösvalinta (lähimpänä kotikotia näistä kolmesta esim). :-D nyt vaan haluaisin tehdä jotain mikä hyödyttäisi tulevaisuudessa, kun tässä nyt menee aikaa vielä 'hukkaan', kun vain keksisi että mitä. (töitä kun ei taivaalta tipu)

    mutta tsemppiä toiseen yliopisto vuoteen! :-)

    ReplyDelete
  3. Pakko kysyy, koska keväällä on munki aika hakea yhteishaussa ja yksi kohteistani tulee olemaan Helsingin yliopiston Venäjän kielen linja. Vastasko sun odotukset sitä todellisuutta mitä Venäjän opiskelu on? Ja olen myöski Venäläinen, mutten aivan natiivi, niin helpottaako se opiskeluja lainkaan? :)

    ReplyDelete
  4. Kiva tää postaus! Etenkin tykkään näistä kuvista! <3

    www.hennam.fi

    ReplyDelete
  5. Apua onpa hauska sattuma, mäkin pääsin just samaan oppilaitokseen ja samaa kieltäkin opiskelemaan! Yritän olla kuumottelematta tulevia opiskeluvuosia, tää teksti nyt ei ollu paras rohkasija haha :D mutta toivotan sulle onnee opiskeluihin! :)

    ReplyDelete
  6. Niin sitä pitää! :) välillä vastustaa ja tuntuu mahdottomalta, mut sit ku onnistuu niin se raataminen on myös sen arvosta, ainaki osittain ;) susta saa ihanan symppiksen kuvan näiden sun kirjottelujen perusteella <3 oon seurannut blogias useemman vuoden, mut harvoin tulee kommentoitua, mutta nyt piti! Kyllä se siitä, itselläniki jatkuu opiskelut ens viikolla, tsemppiä sulle, kaikki menee hyvin kun ei stressaa liikaa :)

    ReplyDelete
  7. Voi vitsi miten kiva oli lukea sun ihan oikeita rehellisiä ajatuksia ja fiiliksiä opiskelusta ja elämästä sen ympärillä! ♥︎ Hurjasti tsemppiä tulevaan lukuvuoteen, et todellakaan ole mikään epäonnistuja! xx

    ReplyDelete
  8. Aaa en oo yksin mun ajatusten kanssa! Mulla alkaa tosin jo kolmas vuosi ja nyt motivaatio ihan täysin kadoksissa. Syksy ahdistaa ja stressaa ja mulla on päivittäin pää kipee kaiken stressin takia. Itekkin opiskelen kieliä ja olo tuntuu jotenkin riittämättömältä. Mutta tsemppiä sulle!

    ReplyDelete
  9. Hei, jos se ei tunnu oikeelta, niin sua tarvitaan jossain muualla! Jos töissäkäyminen on kivaa, niin mitä jos jatkaisit sitä ja katsoisit mitä siitä kehkeytyy? Älä turhaan stressaa opiskeluista, se ei oo mikään pakko tai velvoite, jos ei löydy sieltä suunnalta oikeaa alaa! Oot varmasti mahtava tyyppi, sulla on ainutkertainen persoona ja ainutkertaiset kyvyt, ja kun yhdistät noi, niin se oikea työ löytyy. Tee jotain mitä rakastat, seuraa sun sydämen ääntä, niin menestyt varmasti ajan mittaan! <3 Onnea! Se ei oo luovuttamista, vaan elämää, jos poikkeaa joskus 'väärälle' tielle :) Se on osa itsestään oppimisen polkua! Mikä on sun intohimo tai mitä tykkäät oikeasti tehdä, minkä tuloksesta voisi tarjota muille?

    ReplyDelete
  10. Seuraa sun sydämen ääntä!! Se mikä tuntuu oikealta niin on sulle tarkoitettu. Väärälle polulle poikkeaminen ja sieltä palaaminen ei oo luovuttamista, se on elämää. Se on itsestään oppimisen polku. Sulla on ainutkertaiset kyvyt ja ainutkertainen persoona. Opiskelu ei oo pakko! Jos tykkäät työskennellä nyt, jatka vaan sitä! Mitä tykkäät oikeasti tehdä ja saat iloa, voisiko siitä tarjota muille? <3

    ReplyDelete