RUS-FIN

Tää viikko on vierähtänyt jonkinlaisessa koomassa, ku kellojen siirtäminen sai mut jotenkin ihan sekaisin! Heräsin vasta maanantaina siihen todellisuuteen, että ollaan jo marraskuussa ja että kouluun lähtiessä on pimeää ja koulusta kotiin päästyä on myöskin pimeää... Todella vaikeaa saada tänne blogin puolelle mitään materiaalia, kun on kokoajan vaan pimeää! Pitää varmaan jatkossa tehdä, niin että ottaa vaan ison läjän kuvia viikonloppuna ja julkaisee niitä sitten viikon mittaan. Näin pimeyden iskiessä, tulee aina pieni blogipaniikki, mutta sit pitää vaan rauhoitella itseään ja mennä sillä ajatuksella, että aina ennenkin on selvitty, niin eiköhän tänäkin vuonna selvitä tästä kaamoksesta!

Pimeydestä ja pienestä väsymyksestä huolimatta oon ollu tämänkin viikon erittäin hyvällä tuulella! En ole antanut pienien asioiden lannistaa mua ja oon yrittänyt olla ja ajatella positiivisesti. Eihän se oo mistään muusta kuin omasta päästä kiinni! Kun itse päättää olla positiivinen, niin kaikki positiiviset asiat tulee sun luokse, niin se vaan menee! Tai ainaki mul on nyt parin viikon aikana ollu näin. Sain eilen tietää, että sain sen työpaikan, mitä hain ja oon ihan älyttömän innoissani siitä! <3 Pakko sanoo tähän vielä se, että kaikella on tarkoituksensa!

Eilen näin pienen tauon jälkeen sisaruksia ja äitiä, kun he tuli äidin kaverin kanssa tänne Helsinkiin. Äidin kaveri värjäs mun tukan täällä meillä, josta jatkettiin matkaa sitten hartwallille! Mulla on joka vuosi tapana käydä katsomassa edes yksi karjala -turnauksen peleistä ja päätin jatkaa perinnettä, vaikka aluksi olinkin sitä mieltä, että skippaan tällä kertaa. Hyvä että lähdin pienen pohdinnan jälkeen, sillä oli kieltämättä tosi mukava ilta siinä peliä katsoessa. Pikkuveli nappas pelikiekonki kiinni, joten ei tyhjin käsin lähdetty kotiin. Venäjä voitti 5-1, joten lopputuloskin oli meidän mieleen!