Mä olin vuosi sitten niin stressaantunut, että pyysin laskemaan mun työtunnit noin 1,5 kuukauden ajaksi ihan nolliin. Luulin keskittyväni kouluun, mutta stressi valtasi niin kovin mielen, että siitäkään ei oikein meinannut tulla mitään. Samoihin aikoihin alkoi vanhassa asunnossa eläminen tuntua jo ihan liian pelottavalta (ongelma naapureiden takia), mikä ei tietenkään helpottanut ollenkaan asiaa, vaan päinvastoin. Tottakai näiden asioiden lisäksi oli myös muutakin, mutta jääköön ne nyt tämän postauksen ulkopuolelle. Missään ei ollut hyvä olla ja stressin lisäksi myös väsymys valtasi mielen ja kehon. Olin aivan loppu ja kaamosaika vaikutti ihan älyttömän paljon mun olotilaan ihan koko ajan! Itkin iltaisin mun oloa ja pakko myöntää, että vaikka aika kultaa muistot, niin viime syksy on mun mielessä edelleen aikamoinen painajainen.
Tänä vuonna valmistauduin syksyn ja kaamoksen tuloon hieman paremmin ja jo ihan alusta asti osasin asennoitua tähän synkkään aikaan paljon rennommin, vaikka todellisuudessa oon ihan samassa jamassa kuin viime vuonna, paitsi ilman niitä ongelmallisia naapureita. Kävin meinaa heti alkusyksystä verikokeissa ja sen avulla selvisi mm. se, että mun pitää syödä vahvoja D-vitamiineja, sen lisäksi pari kuukautta sitten aloin urheilemaan säännöllisesti, mikä on myöskin aivan varmasti vaikuttanut jaksamiseen ja stressin hillintään ja no muutenkin olen ottanut sellaisen asenteen, että kyllä tää kaikki tästä ja ei se elämä niin vakavaa oo. En oo myöskään pyrkinyt minkään asian suhteen täydellisyyteen vaan tehnyt kaikkea vähäsen. Blogin puolella on ollut hiljaisempaa, olen skipannut joitakin kissan ristiäsiä, priorisoinut asioita, joihin haluan käyttää aikani, jotain kouluhommia oon palauttanut välillä vähän myöhässä ja töitä oon tehnyt noin kerran viikossa.
Mulla on tällä hetkellä myös sellainen tilanne opintopisteiden kanssa, että en oo koko syksynä saanut opintotukea, enkä myöskään opintolainaa nostettua. Eli tässähän on melkein isompi stressin aihe, kuin viime vuoden ongelmalliset naapurit. En oo kuitenkaan jaksanut stressata tätäkään asiaa, koska se stressi ei tähän asiaan auta millään tavalla. Ei auta sanoa ''voi voi'', vaan todeta pelkästään, että näin se asia nyt vaan on ja kyllä kaikki varmasti järjestyy. Tähän väliin pakko mainita, että vihaan kelaa ja on varmaan pakko marssia joku päivä ihan paikan päälle juttelemaan ja ottamaan selvää esim. siitä, että milloin alan taas saamaan opintotukea, jotta voin budjetoida mun menoja jne. Oon ihan pihalla noista kaikista jutuista, mutta niihin löytyy varmasti vastauksia kelasta.
Koen, että oon vihdoin löytänyt tässä arjessa myös sellaisen kivan tasapainon ja koen muutenkin olevani paljon enempi nykyään läsnä. En oo koko ajan unelmoimassa jostain tulevasta joulusta, kesästä, omasta talosta, koirasta ja perheestä, vaan elän tässä hetkessä just nyt. Oon jotenkin viime keväästä asti oppinut pikkuhiljaa rakastamaan ihan rehellisesti omaa elämää, lopettanut oman elämän vertailua muiden elämään ja rakastamaan myös nykyhetkeä, sillä tätä hetkeä ei saa enää ikinä takaisin ja siksi siitä pitää ottaa kaikki ilo irti. Kyllä se joulu ja kesä sieltä varmasti vielä tulee, työelämässä kerkeää olemaan koko loppuelämän ja omakotitalon, koiran ja perheenkin kerkeää vielä varmasti hankkia. Vaikka tämäkin syksy on tuonut mukanaan vaikeuksia eikä kaikki oo todellakaan ollut ruusuilla tanssimista, niin olen silti sisemmissäni aika tyytyväinen kaikkeen. Rakastan mun elämää, rakastan mun ympärillä olevia ihmisiä, rakastan kaikkea mitä elämä tuo tullessaan ja rakastan jopa niitä elämän tuomia vaikeuksia, sillä ne tekevät meistä vahvempia. Ahh... Olen kiitollinen!





pipo zara || collage* house of brandon || takki* house of brandon || farkut levis || kengät dr.martens || aurinkolasit* ray ban
(*Saatu blogin kautta/gifted)