RAKASTAN KAIKKEA MITÄ ELÄMÄ TUO TULLESSAAN

Wow! Aika vierii ihan hurjan kovaa vauhtia eteenpäin. Musta tuntuu, että just vasta palasin kesäloman jälkeen takaisin yliopiston penkille ja nyt ollaan jo pian joulukuun puolella. Deadlinet alkaa paukkua ja tentit lähestyä. Itseasiassa yhden niistä päätin skipata ihan suosiolla tammikuulle ja yhden sain eilen jo tehtyä alta pois. Seuraavaksi ajattelinkin puhua hieman nykyhetkestä, koulusta ja sen tuomasta stressistä, sillä muistelin juuri viime viikolla sitä mun olotilaa, mikä mulla oli tasan vuosi sitten... Eikä ollut muuten hirveän kiva olotila.

Mä olin vuosi sitten niin stressaantunut, että pyysin laskemaan mun työtunnit noin 1,5 kuukauden ajaksi ihan nolliin. Luulin keskittyväni kouluun, mutta stressi valtasi niin kovin mielen, että siitäkään ei oikein meinannut tulla mitään. Samoihin aikoihin alkoi vanhassa asunnossa eläminen tuntua jo ihan liian pelottavalta (ongelma naapureiden takia), mikä ei tietenkään helpottanut ollenkaan asiaa, vaan päinvastoin. Tottakai näiden asioiden lisäksi oli myös muutakin, mutta jääköön ne nyt tämän postauksen ulkopuolelle. Missään ei ollut hyvä olla ja stressin lisäksi myös väsymys valtasi mielen ja kehon. Olin aivan loppu ja kaamosaika vaikutti ihan älyttömän paljon mun olotilaan ihan koko ajan! Itkin iltaisin mun oloa ja pakko myöntää, että vaikka aika kultaa muistot, niin viime syksy on mun mielessä edelleen aikamoinen painajainen.

Tänä vuonna valmistauduin syksyn ja kaamoksen tuloon hieman paremmin ja jo ihan alusta asti osasin asennoitua tähän synkkään aikaan paljon rennommin, vaikka todellisuudessa oon ihan samassa jamassa kuin viime vuonna, paitsi ilman niitä ongelmallisia naapureita. Kävin meinaa heti alkusyksystä verikokeissa ja sen avulla selvisi mm. se, että mun pitää syödä vahvoja D-vitamiineja, sen lisäksi pari kuukautta sitten aloin urheilemaan säännöllisesti, mikä on myöskin aivan varmasti vaikuttanut jaksamiseen ja stressin hillintään ja no muutenkin olen ottanut sellaisen asenteen, että kyllä tää kaikki tästä ja ei se elämä niin vakavaa oo. En oo myöskään pyrkinyt minkään asian suhteen täydellisyyteen vaan tehnyt kaikkea vähäsen. Blogin puolella on ollut hiljaisempaa, olen skipannut joitakin kissan ristiäsiä, priorisoinut asioita, joihin haluan käyttää aikani, jotain kouluhommia oon palauttanut välillä vähän myöhässä ja töitä oon tehnyt noin kerran viikossa.

Mulla on tällä hetkellä myös sellainen tilanne opintopisteiden kanssa, että en oo koko syksynä saanut opintotukea, enkä myöskään opintolainaa nostettua. Eli tässähän on melkein isompi stressin aihe, kuin viime vuoden ongelmalliset naapurit. En oo kuitenkaan jaksanut stressata tätäkään asiaa, koska se stressi ei tähän asiaan auta millään tavalla. Ei auta sanoa ''voi voi'', vaan todeta pelkästään, että näin se asia nyt vaan on ja kyllä kaikki varmasti järjestyy. Tähän väliin pakko mainita, että vihaan kelaa ja on varmaan pakko marssia joku päivä ihan paikan päälle juttelemaan ja ottamaan selvää esim. siitä, että milloin alan taas saamaan opintotukea, jotta voin budjetoida mun menoja jne. Oon ihan pihalla noista kaikista jutuista, mutta niihin löytyy varmasti vastauksia kelasta.

Koen, että oon vihdoin löytänyt tässä arjessa myös sellaisen kivan tasapainon ja koen muutenkin olevani paljon enempi nykyään läsnä. En oo koko ajan unelmoimassa jostain tulevasta joulusta, kesästä, omasta talosta, koirasta ja perheestä, vaan elän tässä hetkessä just nyt. Oon jotenkin viime keväästä asti oppinut pikkuhiljaa rakastamaan ihan rehellisesti omaa elämää, lopettanut oman elämän vertailua muiden elämään ja rakastamaan myös nykyhetkeä, sillä tätä hetkeä ei saa enää ikinä takaisin ja siksi siitä pitää ottaa kaikki ilo irti. Kyllä se joulu ja kesä sieltä varmasti vielä tulee, työelämässä kerkeää olemaan koko loppuelämän ja omakotitalon, koiran ja perheenkin kerkeää vielä varmasti hankkia. Vaikka tämäkin syksy on tuonut mukanaan vaikeuksia eikä kaikki oo todellakaan ollut ruusuilla tanssimista, niin olen silti sisemmissäni aika tyytyväinen kaikkeen. Rakastan mun elämää, rakastan mun ympärillä olevia ihmisiä, rakastan kaikkea mitä elämä tuo tullessaan ja rakastan jopa niitä elämän tuomia vaikeuksia, sillä ne tekevät meistä vahvempia. Ahh... Olen kiitollinen!


pipo zara || collage* house of brandon || takki* house of brandon || farkut levis || kengät dr.martens || aurinkolasit* ray ban

(*Saatu blogin kautta/gifted)

JOULULAHJAT VALMIINA

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Coolstuffin kanssa

Koska loppuvuosi tuo muutenkin mukanaan aina jonkin verran stressiä (kaamosaika, tentit, deadlinet jne.) päätin tänä vuonna säästää itseäni joululahja stressiltä ja hankkia lahjat hyvissä ajoin! Rakastan ostaa ja etenkin antaa lahjoja ja siksi päätin aloittaa lahjojen metsästämisen ja miettimisen tänä vuonna kaikessa rauhassa jo lokakuun lopussa. Pääsin myös kaupallisen yhteistyön merkeissä tutustumaan Coolstuff -verkkokaupan joululahja valikoimaan. Kyseinen verkkokauppa on mulle ihan uusi tuttavuus, mutta pakko myöntää, että positiivinen sellainen. Coolstuffilta löytyi keskeliäät ja hauskat lahjat koko perheelle, poikaystävälle ja kavereille.

Lahjojen miettimistä helpottaa hurjan paljon kategoriat, joiden avulla löytää kätevästi lahjat: äidille, isälle, tyttö- ja/tai poikaystävälle. Näiden kategorioiden ansiosta ei tarvinnut lähteä selaamaan joka kerta koko verkkokauppaa alusta loppuun läpi, vaan pääsi helposti etsimään esimerkiksi äidille sopivaa lahjaa potentiaalisten vaihtoehtojen seasta. Äidille ja iskälle valitsin yhteiseksi lahjaksi herätyskellon, pikkusiskolle polaroid kameran ja vielä yhteiseksi koko perheelle mölkyn ja avokado kuorijan. Osa näistä lahjoista oli jo etukäteen mietittyjä, mutta esimerkiksi mölkky oli sellainen lahjaidea, mikä syntyi vasta verkkokauppaa selatessa. Meillä ei kotikotona oo koskaan aikaisemmin ollut mölkkyä, joten nyt on aika antaa sellainen lahjaksi.

Eka satsi lahjoja tuli jo perille, mutta mun on varmaan pakko pistää vielä uutta tilausta perään. Jäi meinaa muutama lahjaidea vielä toistaiseksi mietintämyssyyn... Joululahjojen lisäksi mietintämyssyyn jäi myös muutama hauska synttärilahjaidea, mutta en viitsi niitä vielä paljastaa! Lahjojen ostamisen ja paketoinnin lisäksi, innostuin pari viikkoa sitten tekemään myös joulukortteja... Naureskeltiin asiaa jo lähipiirin kanssa, että ensi vuonna taidan ryhtyä jouluvalmisteluihin heti juhannuksen jälkeen. Noh, onpa nyt ainakin melkein kaikki lahjat ja kortit valmiina joulua varten, niin ei tarvii sitten enää juosta hikihatussa jouluostoksilla.



Onko teille Coolstuff ennestään tuttu? Mitä tilaisit joululahjaksi kaverille/perheenjäsenelle/puolisolle tai vaikka itsellesi Coolstuffista?

Linkkaa kommenttiboksii lahjaideasi ja pistä perään oma sähköpostiosoitteesi. Näin osallistut 30 euron lahjakortin arvontaan Coolstuffille. Arvonta päättyy 28.11 ja säännöt arvontaan löydät täältä. Tsemppiä arvontaan!<3

TÄLLAINEN OLI MEIDÄN ISÄNPÄIVÄ

Me vietettiin tänä vuonna iskän viiskymppisiä Köpiksessä, jääkiekon MM-kisojen semifinaaleja katsoen ja eilen vietettiin isänpäivää vähän saman tyyppisissä merkeissä. Tällä kertaa kuitenkin ihan Helsingin Hartwall areenalla, Karjala turnauksessa. Tästä alkaa melkein tulla jo jonkinlainen perinne, että kaikki iskän juhlapäivät vietetään jäähallilla. En valita, sillä ihan kiva perinne tällainen! 

Eilen nappasin kameran mukaani ja kuvasin muutaman kuvan myös pelistä. Tää jääkiekon kuvaaminen oli aikoinaan mun yks lempi harrastuksista. Kävin meinaa ylä-asteen ikäisenä melkein joka viikonloppu jäähallilla katsomassa jääkiekkoa (tai en tiiä oliko se siihen aikaan enemmänki sitä, että sinne mentiin katsomaan poikia) ja samalla kuvaamassa kuvia mun ensimmäisellä järkkärillä. Unohdin kuinka kivaa puuhaa on saada kuvia mielenkiintoisista pelitilanteista! Tätä pitäisi tehdä  ehdottomasti enemmän! Olen lopputulokseen tyytyväinen! Tällainen isänpäivä oli ihana lopetus viikolle ja tänään lähti viikko myöskin aika kivasti käyntiin! Joogailtiin Waltterin kanssa meidän olohuoneessa, illalla olin erittäin mielenkiintoisella luennolla ja päivä huipentui sillä, että pääsin kotisohvalle laiskottelemaan ja syömään nachovuokaa. Toivottavasti viikko jatkuu yhtä hyvillä fiiliksillä! Palaillaan!

OLEN OPPINUT RAKASTAMAAN ITSEÄNI IHAN UUDELLA TAVALLA

Mä oon aina rakastanut itseäni, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että olen oppinut rakastamaan itseäni ihan uudella tavalla. Ennen pistin suuhuni kaikkea mitä ikinä mun tekikään mieli, en miettinyt seurauksia, en miettinyt johtaako se pidemmälle katsottuna hyvään oloon, eikä mua haitannut se, että paino oli noussut muutaman kilon tai se, että peilikuva oli hieman pulleampi kuin muutama kuukausi sitten. Tykkään syödä, tykkään juhlia ja tein sitä mm. kesällä aika paljon.

Kesällä mä koin ekaa kertaa nestehukan ja se sai mut hetkeksi pysähtymään. Tajusin, että olen aina vaan miettinyt mielihaluja, enkä oikeasti sitä, mikä on mun keholle hyväksi. Mua ei oo haitannut se, että olen viime vuosina ottanut pari ylimääräistä kiloa matkaani mukaan, vaan se, että olen päästänyt itseni tuntemaan huonoa oloa fyysisesti. Tajusin, että juon ihan liian vähän vettä, syön ihan liian harvoin ja ihan liian epäterveellisesti, juhlin välillä hiukan liikaa ja kaiken lisäksi harrastan ihan liian vähän liikuntaa. Tajusin, että en halua aiheuttaa omilla teoilla sitä huonoa oloa, jonka koin esimerkiksi kesällä kun nestehukka iski päin kasvoja.

Yli vuosi sitten olin koukussa red bulliin, mutta päätin lopettaa energiajuomien ja kahvin juonnin kuin seinään. Siitä päivästä on kulunut nyt vuosi, enkä kadu päätöstä hetkeäkään. Nyt olen päättänyt sen, että en ryhdy ihan yhtä radikaaleihin päätöksiin, kuin viime vuonna, mutta pikkuhiljaa alan parantamaan omia elämäntapoja. Mä oon oppinut viime aikoina rakastamaan itseäni sillä tavalla, että haluan itselleni koko ajan vaan sen super hyvän olon kehooni. Oon pyrkinyt nyt saamaan urheilua takaisin osaksi arkea, kantamaan juomapulloa mukanani, syömään hieman terveellisemmin ja kuunnella entistä enemmän omaa kehoani. Oon jo ihan selkeästi parantanut tapoja ja onnistunut näissä itselleni asettamissa tavoitteissa.

Vielä on paljon opittavaa, mutta muutokset eivät tapahdu yhdessä yössä. Musta on ihanaa oppia koko ajan jotain uutta itsessään ja kyseenalaistamaan omia valintoja. Kesän elin sillä asenteella, että pitää elää hetkessä ja ottaa kaikki ilo irti tästä hetkestä, mutta nyt mulla on hiukan eri asenne. En halua ryhtyä tylsäksi mammaksi, joka käy vain salilla ja viettää koti-iltoja, vaan haluan löytää sellaisen ihanan tasapainon. En ole luopumassa hauskanpidosta ja hyvästä ruuasta, haluan vain hieman parantaa elämäntapoja. Etenkin arkeen voi hyvin lisätä enemmän kasviksia, liikuntaa, vettä ja ajatusta siitä omasta jaksamisesta. Voi olla, että tää on vaa hetkellinen olotila... mutta oli mikä oli, nyt tuntuu tältä ja halusin tulla jakamaan näitä fiiliksiä myös täällä.


huppari cubus || trikoot* house of brandon || takki* house of brandon || kengät dr. martens || juomapullo* house of brandon || pipo zara || kynnet* Selena 

(*saatu blogin kautta/gifted)

KAAMOSVÄSYMYS

Olin ihan kokonaan unohtanut sen, kuinka rankkaa tämä aika vuodesta on. Pakko myöntää, että tää kaamosaika alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa jaksamiseen ja oikeastaan aivan kaikkeen... Kotona ei saa otettua kuvia edes päivän valoisampaan aikaan, sillä valoa ei tunnu riittävän millään. Veto on muutenkin ihan pois ja tämä viikko on ollut kaiken huippu. Oon skipannut kaikki mahdolliset jutut ja kaikki koulutehtävät olen palauttanut myöhässä. On aivan älyttömän saamaton olo ja se pistää kyllä ärsyttää. Mä oon yleensä se ihminen, joka on koko ajan menossa sinne, tänne ja tonne, mutta nyt ei vaan jaksa. Kävin parisen viikkoa sitten verikokeissakin, joista selvisi, että mulla on alhainen D-vitamiiniarvo, niin kuin varmasti monella muullakin suomalaisella... Aloin nyt popsimaan vähän vahvempaa D-vitamiinia ja toivon kovasti, että se auttaisi edes pikkasen tähän olotilaan.

Ollaan nyt pari yötä vietetty Salossa ja se on tehnyt kyllä ihan hyvää. Ollaan vietetty koirien kanssa laatuaikaa, käyty teellä ja ihan vaan oltu. Tänään lähdetään takaisin Helsinkiin, sillä huomenna mulla on töitä. Huomenna viimeistään on pakko taas ottaa itseään niskasta kiinni ja aktivoitua. Tuntuu, että olisin ollut tämän viikon pienillä talviunilla, mutta välillä on ehkä vaan pakko kuunnella omaa jaksamista.

Jos teillä on jotain hyviä vinkkejä siihen, miten suorittaudutte tästä pimeästä vuodenajasta, niin kertokaa ihmeessä! Olen nyt niiden tarpeessa!