Nyt se pääsykoe on vihdoin ohi ja voin alkaa taas nauttimaan tästä elämästä täysin rinnoin! Kokeen jälkeen olo oli niin vapautunut, että mun teki mieli alkaa itkemään onnesta. Olin yhtä vapaa kuin taivaan lintu. Pidätin kuitenkin kyyneleet ja marssin yliopistosta ulos hymy huulilla. Jäi jopa ihan hyvä fiilis kokeesta, vaikka muutamat tehtävät olivat ihan uusia viime vuosiin verrattuna, enkä osannut odottaa sellaisia yhtään. Myös aika loppui hiukan kesken...
Kaikesta huolimatta jäi kuitenkin sellainen fiilis, että toivo elää! Nyt vaan pitää toivoa, että mun pisteet riittää kokeen läpäisyyn ja että muilla meni huonosti. En kuitenkaan toivo liikoja, vaan valmistaudun ottamaan myös pettymyksen vastaan. Jos ei nyt tänäkään vuotena onnistu, niin annan itselleni vielä kolmannen yrityksen, mutta jos ei silloinkaan tärppää, niin sit pitää alkaa miettiä muita vaihtoehtoja. Positiivista on kuitenkin se, että viime vuonna mä purskahdin itkuun heti kokeesta poistuessa, mutta nyt jäi jopa hyvä fiilis. Eli olin mä edes vähän edistynyt viime vuodesta.
Nyt en halua kuitenkaan sen enempää miettiä sitä koetta, vaan alan nauttimaan tästä tulevasta kesästä ja etenkin tästä ihanasta kesähesasta! <3 Eilen käytiin jo serkun kanssa tsekkaamassa mattolaituri ja illalla vielä Waltterin ja Felixin kanssa pitkällä iltalenkillä auringonlaskun aikana.
© Layout by Julia E.
#WISHMELUCK
Huomenna koittaa se päivä, jolloin voin sanoa heipat stressille... ainakin hetkeksi! Näin kovaa pelkoa/jännitystä ja näin pahoja perhosia vatsassa en oo tuntenu moneen vuoteen. Viimeksi varmaan taitoluistelija tyttönä kisoissa. Pitää varmaan ottaa vanhat keinot käyttöön, taputella vatsaa ja sanoa ''perhoset pois, perhoset pooois..!''
Tää tunne tarkoittaa mulle sitä, että mä näköjään oikeesti haluan todella kovin sinne kouluun! Toivon kovasti, että koe on huomenna kuin mulle tehty ja osaan jokaikisen kohdan. Koska MÄ HALUAN! Haluan päästä kouluun ja liikkua elämässä eteenpäin. Nyt otan vielä muistiinpanot esille ja kertaan pikkasen, vaikka edeltävänä päivänä ei suositella lukemista. Menen nukkumaan ajoissa ja toivon parasta.
Tää tunne tarkoittaa mulle sitä, että mä näköjään oikeesti haluan todella kovin sinne kouluun! Toivon kovasti, että koe on huomenna kuin mulle tehty ja osaan jokaikisen kohdan. Koska MÄ HALUAN! Haluan päästä kouluun ja liikkua elämässä eteenpäin. Nyt otan vielä muistiinpanot esille ja kertaan pikkasen, vaikka edeltävänä päivänä ei suositella lukemista. Menen nukkumaan ajoissa ja toivon parasta.
ELLOS AW2016
Muutama kuva torstai iltapäivältä, jolloin käytiin upeassa Alvar Aallon kodissa, tutustumassa Elloksen ensi syksyn vaate- ja sisustustrendeihin ! Paikan päällä oli myös upea Sara la Fountain tarjoilemassa meille maukkaat after work -herkut, Elloksen suunnittelija esittelemässä key -lookit, kynsibaari, saksofonisti soittamassa livemusiikkia ja mulla oli mitä parhain seura! Eli lyhyesti sanottuna mulla oli ihan super ihana torstai iltapäivä!
Tänään mulla on tosi pitkä työvuoro edessä, mutta lohduttaa se, että sentään eilinen vielä pidempi työpäivä on jo takanapäin! Huomenna tiedossa kertaamista ja maanantaina marssin pääsykokeeseen... Wish me luck!
Tänään mulla on tosi pitkä työvuoro edessä, mutta lohduttaa se, että sentään eilinen vielä pidempi työpäivä on jo takanapäin! Huomenna tiedossa kertaamista ja maanantaina marssin pääsykokeeseen... Wish me luck!
MUUTAMA PÄIVÄ PÄÄSYKOKEESEEN...
26 May 2016 in inspiration, lifestyle, my life, thoughts
Alle viikko H hetkeen... Stressitaso on korkeella. Tavallaan mua ahdistaa, että lukuaikaa on enää muutama päivä, mutta toisaalta odotan jo innolla sitä aikaa kun ei tarvitse enää stressata. Miksi sitten stressaan niin hirveästi?
Mä oon tottunut suunnittelemaan mun lähitulevaisuuden aika tarkasti, käytän kalenteria ja kaikki tekeminen on aikataulutettua. Ainakin suurimmaksi osaksi. Jos olisi mahdollisuus, niin aikatauluttaisin varmaan mun seuraavat kymmenen vuotta. Tällä hetkellä mulla on suunnitelmissa päästä kouluun ja päästä jo liikkumaan elämässä eteenpäin. Tässä suunnitelmassa on kuitenkin vielä iso kysymysmerkki. Mitä jos en pääsekkään kouluun? Mitä sitten? Töitä on tehtävä, mutta jaksanko olla samassa paikkaa toista vuotta peräkkäin, entä jos en jaksakaan, mitä sitten? Paljon kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. En voi suunnitella mun kesän jälkeistä elämää ollenkaan...
Onneksi stressi helpottaa tulevana maanantaina huomattavasti ja sen jälkeen pitää vaan jännittää tuloksia. Nyt pitäisi ottaa loppukiri eli napata itseään niskasta kiinni ja alkaa kertaamaan juttuja, mutta se on vaan niin ylitsepääsemättömän vaikeeta... Mitä lähemmäs mennään koetta, sitä enemmän mua stressaa ja sitä vähemmän saan itseäni lukemaan. En vaan pysty keskittymään. No mutta enään MUUTAMA PÄIVÄ! Pääsykokeen jälkeen pääsen taas hetkeksi elämään stressitöntä elämää nauttien ja tehden juttuja joista tykkään. Esimerkiksi panostaa blogiin, nauttia kesästä ja nähdä kavereita, niin paljon ku vaa sielu sietää!!
Mä oon tottunut suunnittelemaan mun lähitulevaisuuden aika tarkasti, käytän kalenteria ja kaikki tekeminen on aikataulutettua. Ainakin suurimmaksi osaksi. Jos olisi mahdollisuus, niin aikatauluttaisin varmaan mun seuraavat kymmenen vuotta. Tällä hetkellä mulla on suunnitelmissa päästä kouluun ja päästä jo liikkumaan elämässä eteenpäin. Tässä suunnitelmassa on kuitenkin vielä iso kysymysmerkki. Mitä jos en pääsekkään kouluun? Mitä sitten? Töitä on tehtävä, mutta jaksanko olla samassa paikkaa toista vuotta peräkkäin, entä jos en jaksakaan, mitä sitten? Paljon kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. En voi suunnitella mun kesän jälkeistä elämää ollenkaan...
Onneksi stressi helpottaa tulevana maanantaina huomattavasti ja sen jälkeen pitää vaan jännittää tuloksia. Nyt pitäisi ottaa loppukiri eli napata itseään niskasta kiinni ja alkaa kertaamaan juttuja, mutta se on vaan niin ylitsepääsemättömän vaikeeta... Mitä lähemmäs mennään koetta, sitä enemmän mua stressaa ja sitä vähemmän saan itseäni lukemaan. En vaan pysty keskittymään. No mutta enään MUUTAMA PÄIVÄ! Pääsykokeen jälkeen pääsen taas hetkeksi elämään stressitöntä elämää nauttien ja tehden juttuja joista tykkään. Esimerkiksi panostaa blogiin, nauttia kesästä ja nähdä kavereita, niin paljon ku vaa sielu sietää!!
photos by Sara Ollila
VÄHÄN HUONOMPI VIIKON ALOITUS
25 May 2016 in inspiration, lifestyle, thoughts
Mun viikko lähti aika heikosti käyntiin... Oli meinaa oudoin maanantai vähään aikaan! Aamulla kaikki tuntui sujuvan vielä ihan hyvin. Käytiin Siljan kanssa pikaisesti ikeassa ja en edes myöhästynyt bussista, vaikka oltiin varattu ikeassa olemiseen alle puoli tuntia ja bussista myöhästyminen oli aika todennäköinen juttu. Niin ei kuitenkaan onneksi käynyt ja pääsin kotiin oikeaan aikaan.
Ikeasta kävin ostamassa mun ikkunalaudalla asustaville yrteille ruukut ja olihan mun ihan pakko pistää ne yrtit heti oikeisiin ruukkuihin. Seki sujui vielä ihan hyvin, kunnes lähdin yhteen tapaamiseen... Istahdin bussiin yhden miehen taakse ja yhtäkkiä hän kääntyy mua päin, ojentaa kättä, tervehtii ja sanoo olevansa Nikke? Tässä kohtaa mulla oli monta kysymysmerkkiä päässä, mutta tervehdin häntä kohteliaasti takaisin ja onneksi keskustelu ei jatkunut siitä pidemmälle. Hyppäsin bussista ulos ja lähdin kävelemään määränpäähän, samalla juoden red bullia. Mulla oli vaalea paita, niin enköhän mä onnistunut läikäyttää sitä energiajuomaa paidalleni ja siinä mä sit olin, märkä läntti rinnassani... Se reissu meni onneksi loppuen lopuksi hyvin ja pääsin takaisin kotiin ilman mitään muita outouksia.
Kotona heitin päälleni mun mukavat kotivaatteet, eli mustan collarin, mikä on täynnä hammastahnaa... nappasin kynän ja kännykän mukaan ja lähdin pesutuvasta varaamaan aikaa. Mulla oli siinä sopivasti muutama ylimääräinen tunti ja ajattelin käyttää sen fiksusti, pesemällä vaikka pyykkiä. Kun olin pesutuvan oven edessä, tajusin että eihän mulla ole avainta mukana! Mulla oli kännykässä akkua 4prosenttia ja Waltteri oli töissä vielä kolme tuntia eli ysiin asti. Jäin siis lukkojen taakse.. Ei auttanut muu kuin mennä takapihalle ihmettelemään.
Soitin Waltterin iskälle, hän tuli tuomaan mulle auton ja mä lähdin Jumbosta hakemaan Waltterilta avaimia. Ei ollut sekään mikään helppo juttu, sillä en oo pitkään aikaan ajanut motarilla. Kytkimen kanssa mulla ei oo koskaan mitään ongelmaa ajamisessa, vaikka olisi ihan erilainen auto yms, mutta se liikenteessä oleminen, varsinkin jossain muualla kuin tutussa ja turvallisessa Salossa, jännittää... Enköhän mä tottakai onnistunut menemään siinä varmaan kolmen liittymän ohi, mutta onneksi löysin loppupeleissä perille. Menin kauppaan ja meinas epätoivo iskeä kun en heti löytänyt Waltteria, sieltä missä hänen piti olla. Kiertelin hetken niissä mun järkyttävissä kotivaatteissa, koin vielä yhden oudon jutun, kun joku tyttö tuli kysymään multa apua meikkiosastolla ja olin ihan hämmentynyt, koska mä oon oikeesti viimeinen ihminen keneltä kannattaa kysyä jotain meikkivinkkejä... Vihdoin se mun prinssi löytyi sieltä hyllyjen takana ja sain kouraani kotiavaimet. Ei mikään helppo päivä, mutta kaikki loppu hyvin ja pääsin kotiin löhöilemään. En saannut enää sinä iltana pestyä pyykkiä, mutta ei se haittaa... eilen aamulla sain ne pyykit hoidettua alta pois! Eilen oli vähän onnistuneempi päivä, joten eiköhän tää tästä vielä loppuviikkoa kohti parane!
ERIKOINEN ILTA
Me vietettiin lauantaina aika erikoinen ilta/yö/aamu vanhojen ystävien seurassa. Saatiin tänne meidän luo yökyläilemään neljä meidän yhteistä kaveria ja ai, että teki kyllä hyvää olla ihanien ihmisten ympäröimänä koko illan ajan. Meidän ilta alkoi tosi aikaisin, sillä keräännyttiin tänne meille jo neljän aikoihin katsomaan Suomi-Venäjä peliä. Venäjä hävisi, mutta en antanut sen pilata iltaa, vaan jatkettiin iltaa iloisin mielin. Illan erikoisuus alkoi jo heti jääkiekkopelin jälkeen, sillä päätettiin alkaa pelaamaan piirrä ja arvaa -peliä, mikä oli kaikille ihan uusi tuttavuus ja positiivinen sellainen. Monta tuntia vierähti pelatessa ja oli niin hauskat pelit, että ei maltettu millään lähteä keskustaan. Jossain kohtaa saatiin kuitenkin otettua itseämme niskasta kiinni ja päätettiin loppuen lopuksi lähteä valumaan keskustaan päin. Me ei haluttu mennä mihinkään perus baariin, vaan mentiin kruununhakassa olevaan pienempään pubiin istuskeleemaan, napattiin trivial pursuit pöytään ja jatkettiin pelailua, samalla kuulumisia ja ihan muuten vaan ajatuksia vaihtaen. Kun paikka meni kiinni, lähdettiin s-marketin kautta kotiin, mutta ilta ei loppunut vielä siihenkään, vaan napattiin eväät, tyynyt, viltit, villasukat matkaan mukaan ja suunnattiin ihailemaan auringonnousua tohon läheiselle kalliolle! Koko yö huipentui upeaan auringonnousuun! Oli ihan älyttömän kaunista !!!
Olen niin siunattu ja onnellinen, että meillä on ympärillä näin huikeita ystäviä, joiden kanssa on aina ilo viettää aikaa!
Olen niin siunattu ja onnellinen, että meillä on ympärillä näin huikeita ystäviä, joiden kanssa on aina ilo viettää aikaa!
KULTAINEN LEIJONA & ARVONTA
23 May 2016 in co-creation, fashion, my style, outfit
Mä valitsin tuttuun tapaan itselleni ajattoman, tosi simppelin, mutta ison ja näyttävän kellon, koristamaan mun rannetta. Tämä ihana kello hyppäsi heti silmille, mutta valinta ei kuitenkaan ollut helppo, sillä esimerkiksi Leijonien uudesta mallistosta löytyi monta upeaa ja ajatonta kelloa lisää.
Tarkkasilmäisimmät ovat varmasti huomanneet, että mun ranteesta löytyy aina kello! Lähdin mä sitten pikaystävän kanssa iltakävelylle, moikkaamaan perhettä kotikotiin, kaupungille kavereiden kanssa, mökille tai vaikka hienompiin juhliin, on mulla aina kello kädessä. Aluksi käytin kelloa ihan vaan sen takia, koska se näyttää hyvältä, mutta nyt olen myös pikkuhiljaa oppinut katsomaan aikaa ranteesta. Tämän olen huomannut etenkin silloin, kun kello on jäänyt vahingossa kotiin ja olen jossain kohtaa päivää vilkaissut tyhjää rannetta. Kellon kotiin jättäminen on yksi hirveimmistä asioista, sillä olo on todella alaston ilman kelloa. Sen vaan kuuluu olla aina ranteessa.
Eilen puin mun kultaisen Leijona kellon käteen ensimmäistä kertaa ja koska olen ihan älyttömän taikauskoinen... Miettisin, että tää on varmaan joku merkki siitä, että Suomen Leijonat voittavat kultaa. Koko pelin ajan mulla oli kultainen Leijona kädessä, mutta valitettavasti tällä kertaa ei tullut Venjälle, eikä Suomelle voittoa. Ei siis tainnut auttaa mun taikauskoisuus tällä kertaa.. Tämä kello taitaa kuitenkin pelastaa mut monessa muussa tilanteessa. Pelastaa esimerkiksi tulevien yo-juhlien austekriisin ja pääsee nätisti viimeistelemään juhla-asun.
Kelloja ei mielestäni voi olla koskaan liikaa ja siksi joku ihanan ajaton kello on aina hyvä lahjaidea, vaikka rippilahjaksi tai ylioppilaalle! Itse ainakin tykkäisin todella paljon jos kellon joskus lahjaksi saisin!
Leijona haluaa ilahduttaa myös teitä lukijakilpailulla, jossa yksi onnekas voittaa itselleen kellon! Arvontaan osallistut kertomalla kommentissasi, että missä tilanteessa käyttäisit Leijonakelloa.! Muista liittää mukaan sähköposti.
Tarkemmat osallistumisohjeet löytyvät kampanjasivuilta täältä.
Tsemppiä kisaan!
photos by Waltteri
Watch Leijona
Subscribe to:
Posts (Atom)