VÄHÄN HUONOMPI VIIKON ALOITUS

Mun viikko lähti aika heikosti käyntiin... Oli meinaa oudoin maanantai vähään aikaan! Aamulla kaikki tuntui sujuvan vielä ihan hyvin. Käytiin Siljan kanssa pikaisesti ikeassa ja en edes myöhästynyt bussista, vaikka oltiin varattu ikeassa olemiseen alle puoli tuntia ja bussista myöhästyminen oli aika todennäköinen juttu. Niin ei kuitenkaan onneksi käynyt ja pääsin kotiin oikeaan aikaan.
Ikeasta kävin ostamassa mun ikkunalaudalla asustaville yrteille ruukut ja olihan mun ihan pakko pistää ne yrtit heti oikeisiin ruukkuihin. Seki sujui vielä ihan hyvin, kunnes lähdin yhteen tapaamiseen... Istahdin bussiin yhden miehen taakse ja yhtäkkiä hän kääntyy mua päin, ojentaa kättä, tervehtii ja sanoo olevansa Nikke? Tässä kohtaa mulla oli monta kysymysmerkkiä päässä, mutta tervehdin häntä kohteliaasti takaisin ja onneksi keskustelu ei jatkunut siitä pidemmälle. Hyppäsin bussista ulos ja lähdin kävelemään määränpäähän, samalla juoden red bullia. Mulla oli vaalea paita, niin enköhän mä onnistunut läikäyttää sitä energiajuomaa paidalleni ja siinä mä sit olin, märkä läntti rinnassani... Se reissu meni onneksi loppuen lopuksi hyvin ja pääsin takaisin kotiin ilman mitään muita outouksia.
Kotona heitin päälleni mun mukavat kotivaatteet, eli mustan collarin, mikä on täynnä hammastahnaa... nappasin kynän ja kännykän mukaan ja lähdin pesutuvasta varaamaan aikaa. Mulla oli siinä sopivasti muutama ylimääräinen tunti ja ajattelin käyttää sen fiksusti, pesemällä vaikka pyykkiä. Kun olin pesutuvan oven edessä, tajusin että eihän mulla ole avainta mukana! Mulla oli kännykässä akkua 4prosenttia ja Waltteri oli töissä vielä kolme tuntia eli ysiin asti. Jäin siis lukkojen taakse.. Ei auttanut muu kuin mennä takapihalle ihmettelemään.
Soitin Waltterin iskälle, hän tuli tuomaan mulle auton ja mä lähdin Jumbosta hakemaan Waltterilta avaimia. Ei ollut sekään mikään helppo juttu, sillä en oo pitkään aikaan ajanut motarilla. Kytkimen kanssa mulla ei oo koskaan mitään ongelmaa ajamisessa, vaikka olisi ihan erilainen auto yms, mutta se liikenteessä oleminen, varsinkin jossain muualla kuin tutussa ja turvallisessa Salossa, jännittää... Enköhän mä tottakai onnistunut menemään siinä varmaan kolmen liittymän ohi, mutta onneksi löysin loppupeleissä perille. Menin kauppaan ja meinas epätoivo iskeä kun en heti löytänyt Waltteria, sieltä missä hänen piti olla. Kiertelin hetken niissä mun järkyttävissä kotivaatteissa, koin vielä yhden oudon jutun, kun joku tyttö tuli kysymään multa apua meikkiosastolla ja olin ihan hämmentynyt, koska mä oon oikeesti viimeinen ihminen keneltä kannattaa kysyä jotain meikkivinkkejä...  Vihdoin se mun prinssi löytyi sieltä hyllyjen takana ja sain kouraani kotiavaimet. Ei mikään helppo päivä, mutta kaikki loppu hyvin ja pääsin kotiin löhöilemään. En saannut enää sinä iltana pestyä pyykkiä, mutta ei se haittaa... eilen aamulla sain ne pyykit hoidettua alta pois! Eilen oli vähän onnistuneempi päivä, joten eiköhän tää tästä vielä loppuviikkoa kohti parane!