© Layout by Julia E.

HUONO AAMU

22 February 2019

Untitled

7:20 Herätyskello soi ensimmäisen kerran, painoin torkkua useampaan otteeseen ja vaihdoin aina välillä kylkeä… Huono tapa tää torkuttaminen.

7:39 Sammutan vihdoin herätyskellon, nousen istumaan sängyn laidalle silmät kiinni. Herättelen parin minuutin ajan siinä itseäni, kipittelen vessaan tekemään aamutoimet ja vedän vaatteet niskaan. Sängystä nousemin on aina paljon hankalampaa silloin, kun toinen saa luvan jäädä vielä nukkumaan!

7:52 Nappaan meikit kouraan ja siirryn olohuoneeseen meikkaamaan. Tajusin, että mulla on edellisestä reissusta meikit edelleen meikkipussin sijasta läpinäkyvässä muovipussissa… Meikin jälkeen suoristan vähän tukkaa, säädän hetken aikaa ja siirryn keittiöön valmistamaan aamupalaa.

8:16 Ahh… istahdan rauhassa syömään aamupalaa ja samalla siirrän muistikortilta kuvat kovalevylle. Aurinko paistaa kivasti sisälle ja tuntuu siltä, että tänään on tulossa hyvä päivä!

Untitled Untitled

8:28 Nousen ruokapöydästä, alan tekee lähtöä eli pakkaamaan laukkua, vetämään päällysvaatteita niskaan ja PAM… puhelin pamahtaa lattialle ja puolet näytöstä rikki! Ärsyttää ihan pirusti, mutta en kerkeä miettiä asiaa sen enempää, koska mulla on kiire työpalaveriin.

8:42 Istahdan autoon ja lähden ajamaan töihin… tuntuu, että jään jokaisiin valoihin seisomaan ja tässä kohtaa alkaa pinna kiristyä...

8:55 Vihdoin sain auton parkkiin ja kerkeän just hyvin juoksemaan työpalaveriin.

10:05 Työpalaveri pulkassa istahdan takaisin autoon ja lähden ajamaan kotiin. Soitan matkalla Saralle ja tässä kohtaa ymmärrän, kuinka kalliiksi aamun moka mulle tuleekaan. Jestas, pitikin mennä tiputtamaan se puhelin! Itku tulee, mutta Sara rauhottaa ja pian sen jälkeen ajan auton parkkiin ja lopetan puhelun.

Untitled Untitled

10:19 Juoksen autolta rappukäytävään, hississä lukee: tilapäisesti pois käytöstä. Olin muutenkin jo kiukkunen ja vielä tällainen. Noh, onneks mulla on terveet jalat, ei muuta kuin juoksujalkaan viidenteen kerrokseen! Kotiin tullessa jälleen kerran itku pääsee tuleman. Hemmetti, mikä itkupilli! :D Waltteri lohduttaa, mä avaan tietokoneen ja alan tutkia puhelimen korjaus ja käytettyjen puhelimen hintoja... Samalla kun Sara pistää mulle viesteillä neuvoja.

10:24 Kiitos some!!! Ja kiitos Patric, joka toimi mun pelastavana enkelinä!! En kauaa kerennyt etsiä kun sain jo viestin instagramissa, että: ''mulla on iphone 7, mitä en käytä:)''! 

10:53 Hetken pohdiskelun jälkeen tehtiin kaupat, nappasin mun säästöpossusta 150€, keräsin kimpsut ja kampsut ja lähdin autolla hakemaan puhelinta. Onneksi sinne oli matkaa vain vajaat 10min ja sain heti toimivan puhelimen tilalle ja pääsin jatkamaan mun kiireistä päivää normaaliin tapaan. ONNI ONNETTOMUUDESSA!! 

Untitled Untitled

Mikä siinä on, että kun on muutenkin pientä rahapulaa, niin juuri silloin käy tällä tavalla, että tulee äkillisiä menoja? Ja mitä tästä taas opitaan: pitää olla aina vähän ylimääräistä säästössä! Samoin kiireen kanssa... Kun on muutenkin koko päivä aikataulutettu minuutilleen, niin käy jotain tällaista. Ihan kamalaa ajatella myös sitä, miten riippuvainen ihminen on puhelimesta... Mun oli pakko saada heti toimiva puhelin tilalle, sillä jaan nettiä sekä kotona, että koulussa puhelimesta ja no muutenkin puolet elämästä on puhelimessa. Se toimii navigaattorina, kalenterina, herätyskellona, viestintävälineenä, KAIKKENA! Onneksi kaikki loppui hyvin ja pääsin jatkamaan kiireistä päivää normaalisti puhelin kourassa. Ensin suuntasin ripsihuoltoon, sen jälkeen Waltteri tuli saattamaan mut ripsihuollosta luennolle, ottamaan musta asukuvat ja sanomaan heipat, ennen kuin lähti Saloon viikonlopun viettoon. Luennon jälkeen juoksin syömään unicafeen Lindan kanssa ja sitten vielä luennolle.

Untitled

Päivän mittaan tapahtui muitakin vastoinkäymisiä ja päädyin mm. ensimmäistä kertaa elämässä itkemään yliopiston vessan (ei mitään vakavaa), mutta niistä en turhaan jaksa täällä edes puhua. Taisin olla vaan vähän herkällä tuulella!:D Oli aika helpottunut ja iloinen olo kun pääsin pitkän päivän jälkeen vihdoin kotiin! Soittelin kaverin kanssa facetime puhelua illalla, kävin lämpimässä suihkussa, tein itselleni herkullisen kanasalaatin, pistin venäläisen reality sarjan pyörimään ja annoin hetken aikaa itselleni. On ihanaa, että huononkin päivän jälkeen voi olla niin hyvä fiilis! Kaikessa pahassa on aina myös jotain hyvää ja vastoinkäymiset tekee meistä vaan entistä vahvempia! Vaikka puhelimen rikki meneminen olikin inhottava asia ja jouduin tuhlaamaan semmoiseen ylimääräistä rahaa ja aikaa, oli kuitenkin ihanaa huomata, miten nopeasti kaikki asiat sai hoidettua kuntoon! Patric oli päivän pelastava enkeli ja no kiitos tottakai myös Waltterille ja mun kavereille, jotka jaksaa aina tsempata!<3

Untitled

2 comments:

  1. Hei noi puhelimen rikkoutumiset menee luultavasti kotivakuutukseen, samoin muut pikkuhaaverit mitä sattuu. Kannattaa ainakin kysyä kotivakuutusyhtiöltä että saisiko edes osan puhelimen hinnasta korvauksena, jos vaan se rikkinäinen on vielä tallessa :-) itse en esim. edes tiennyt mitä kaikkea voikaan laittaa vakuutuksiin ennen kun pääsin töihin vakuutusyhtiöön :-D

    ReplyDelete
  2. Oh no! Myös mun pahin painajainen, varsinkin kun en pidä puhelimessa suojakuorta. Tän jälkeen kipitän todellakin ostamaan uuden panssarilasin ja takakuoren.

    yst. Pinja // www.pinaycoco.fi

    ReplyDelete