PÄÄSYKOKEEN TULOS...

Mä suunnittelin tänään kirjoittavani postauksen siitä, että mitä suunnitelmia mulla on mahdolliselle välivuodelle, jos sellainen sieltä vielä tulee. Myös fiiliksiä tästä jännityksestä, mikä vallitsee näin tuloksia odotellessa....

Eilen tuli valvottua melkein neljään asti ja siksi aamun pyykkivuoro jäi välistä ja sängystä pompattuani, mulla oli enää vartti aikaa pistää itteensä valmiiksi. Siinä sängystä noustessa ja hampaita pestessä, huomasin että mun sähköpostiin oli tullut viesti siitä, että mun pääsykoe on tarkastettu. Sähköpostissa ei kuitenkaan lukenut mitään tulosta vaan sähköposti oli täynnä linkkejä ja ohjeita. Mitä seuraavaksi tapahtuu, mitä jos minut hyväksytään, mitä jos joudun varasijalle jne.

Tässä vaiheessa tuli ajatus, että ehkä se vastaus on nyt siellä opintopolussa?! Sydän alkoi jyskyttää tuhatta ja sataa, hengitys oli raskasta... Yritin samalla pukea ja kerätä tavaroita laukkuun. Nappasin viimeisenä pankkitunnukset mukaan ja juoksin bussiin.
Bussissa avasin opintopolun, kirjauduin sisään ja siinä se oli. Vastaus mun tulevaisuuteen. Purskahdin itkuun. Tärisin. Nyyhkytin yksikseni ja yritin soittaa äidille ja Waltterille, mutta kumpikaan ei vastannut. Onneksi on whatsapp ja pääsin siellä kertomaan kavereille tuloksista, sillä eihän sellaista ilon määrää voinut sisällä pitää! Minut hyväksyttiin Helsingin yliopistoon opiskelemaan Venäjää!!!! En voi uskoa, että tää päivä on oikeesti koittanut. Enhän mä joutunut viettämään kuin yhden välivuoden. Olen ihan älyttömän iloinen itsestäni, vaikka en oikeasti edes uskonut itseeni... En uskonut, että mä oikeasti pääsisin toisella kerralla sisään. Mä kuitenkin tein sen!

Tää kesä on ollut tähän asti mun elämäni paras kesä! Oon toteuttanut omia unelmia. Ottanut tatuoinnin, varannut matkan paikkaan, jonne olen pienestä tytöstä asti halunnut matkustaa ja kaiken kukkuraksi pääsin nyt kouluun. En voi olla onnellisempi!

Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on monta muuta, jotka odottaa nyt jännittyneinä tuloksia... Itse koin kerran aikaisemmin negatiivisen vastauksen ja siinä vaiheessa ei auttanut muu kuin keksiä vuodeksi joku muutos elämään, mikä antaa voimaa potkii eteenpäin. En meinaa ole sellainen ihminen, joka pystyisi jankkaa pitkään paikoillaan. Viime vuonna se muutos oli muutto Helsinkiin ja tälle vuodelle olin jo työkaverin kanssa alustavasti suunnitellut lähteväni syksyllä kiertää Eurooppaa, jos opiskelupaikkaa ei ois irronnut. Tällä mukavalla ajatuksella helpotin hiukan sitä masennusta, mikä olisi saattanut iskeä negatiivisen tuloksen tullessa vastaan. Nyt jopa hiukan harmittaa, että en pääse sellaiselle huikealle reissulle, mutta onhan tässä vielä koko elämä aikaa! Tai no ... ei mua oikeesti harmita, sillä onhan tää ihan huikea tilanne näin!

photo by Oona