KESÄN LOPPU AHDISTAA

Tämän vuoden kesä on ollut elämäni yksi parhaista! Mä oon pitänyt aikalailla lomaa kaikesta ja tehnyt ainoastaan niitä juttuja, joista nautin. Töitä oon tehnyt 1-3 vuoroa viikossa, blogi on ollut lomalla, kamera on harvemmin kulkenut mukana, kalenterin olen hävittänyt jonnekin syvälle kaapin pohjalle ja no yliopisto asioita en ole edes uskaltanut ajatella... Okei, nyt kuulosti siltä etten nauttisi blogin pitämisestä, töiden tekemisestä ja kalenterin täyttämisestä. Ei, se ei ole niin. Nämä asiat vaan muistuttavat mulle arkea ja pointtini oli enemmänkin se, että olen halunut viettää sellaista aikaa, mikä ei muistuttaisi mulle arjesta. Voitte vaan kuvitella kuinka ahdistavalta tuntuu palata takaisin arkeen, ku oon koko kesän vaan lusmuillu. Onneksi tässä on vielä muutama viikko aikaa psyykata itseään arkeen paluuta varten. 

Mitäs mä sit oon kesällä tehnyt? No, ainakin nukkunut kaikki mahdolliset univelat pois, juhlinu, heittäny talviturkin ekaa kertaa moneen vuoteen, hengaillu rannalla, ajellu salo-helsinki väliä, viettäny ystävien kanssa huikean juhannuksen ja ruissi viikonlopun, tutustunu uusiin ihmisiin, lukenu kirjoja, viettäny paaaaljon aikaa rakkaiden ystävien kanssa, syönyt monen monta pizzzaaa ja juonu monen monta pulloa viiniä, järjestäny pihajuhlat, telttailu ja ihan vaan ollu. 

Tää kaikki oli just sitä, mitä kaipasin tähän väliin. Nyt on akut ladattuna syksyä varten, mutta pakko myöntää, että kyllä se arkeen paluu ahdistaa. Velvollisuudet kutsuu, kiire, kalenterin pursuaminen, huonosti nukutut yöt, yliopiston aiheuttama stressi jne. Sitä ei voi kuitenkaan välttää ja niinpä mun on pikkuhiljaa otettava arjesta, unirytmistä ja kaikesta sellaisesta kiinni. Ei auta itku markkinoilla. Ja jos totta puhutaan, niin onhan arjessakin paljon kaikkea positiivista!