Kesä tuli ja meni. Täällä blogin puolella on ollut hiljaista. Oikein hävettää. Tauon jälkeen on vaan niin hemmetin vaikeaa palata takaisin kirjoittamaan... varsinkin kun kesän aikana on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä, eikä tiedä mistä aloittaisi! Ärsyttää sekin, että olen laiminlyönyt oikeastaan koko vuotena tämän blogin ihan kokonaan. Olen jopa ihan tosissani miettinyt bloggaamisen lopettamista. Onko musta enää tähän? Mutta ei, en vaan pysty lopettaa tätä kokonaan ja sulkea viimeistä sivua, sillä tästä on vuosien aikana muodostunut niin älyttömän rakas harrastus/sivutulo, että tauoista huolimatta, mulla on kova halu aina palata tänne.
Tämä blogi on ikään kuin päiväkirja, jonne voin vaan oksentaa ajatuksia ja juttuja, mitä päässä on jonakin hetkenä pyörinyt, liittää kivoja kuvia sekaan ja palata näihin postauksiin vielä vuosienkin päästä. Katsoa ja lukea siitä, millaista oli vaikka 18-vuotiaan Liisan elämä ja mitä silloin tuli tehtyä. Harmittaa, että kuluneesta vuodesta ei ole täällä oikein mitään mihin palata ja mitä lueskella, mutta annan vielä itselleni mahdollisuuden korjata asia, sillä todellakin kaipaan tätä! Kun kirjoittaa ajatuksiaan ylös niin, ne muuttuvat enemmän todeksi ja kirjoittaessa oppii myös itsestään tosi paljon. Tai ainakin itse opin, kun joutuu pysähtymään ja miettimään ajatuksia, tunteita ja fiiliksiä hieman tarkemmin.
Tämän kesätauon aikana on syntynyt kaipuu takaisin tänne, mutta myös muodostunut pieni ongelma, mikä on ikään kuin esteenä kirjoittamiselle. Mulla on meinaa iskenyt pieni pelko jakaa omia asioita ja ajatuksia niin monen ihmisen luettavaksi, sillä viime vuosina omat ajatukset, fiilikset, mielipiteet ja unelmat muuttuvat jatkuvasti. Toisaalta, en oo varmastikaan ainoa, jolla on tällainen fiilis ja ehkä se vaan kuuluu tähän nuoren aikuisen elämään, pelkoon aikuistua ja semmoseen jonkinlaisen oman paikan etsimiseen. Olin jossain vaiheessa ihmeissäni ja jopa hieman vihainen itselleni siitä, että ajatukset ja unelmat lähtivät muuttumaan jossain kohtaa ihan päälaelleen, mutta tällä hetkellä olen antanut itselleni vaan aikaa! Kaikella on aikansa ja ehkä on ihan hyväkin antaa mielen punnita välillä muitakin vaihtoehtoja! Jos ei jokin tunnu hyvältä, niin sitä on aivan turha pitää väkisin elämässä tai seurata väkisin juuri sitä polkua, jonka oli joskus itselleen mielessään luonut. Elämä on täynnä erilaisia mahdollisuuksia!
Noh... semmosia ajatuksia näin tauon jälkeen ja terkkuja kaikille ihanille vakkari lukijoille, jotka ovat kesän aikana kyselleet mun postausten perään! Täällä nyt ollaan takaisin kirjoittelemassa juttuja!<3 Ihanaa olla takaisin, vaikka samalla myös jotenkin jännittävää. Ihan kuin olisin kirjoittamassa elämäni ihan ensimmäistä postausta.
