Kudoin Mashalle viime viikolla tonttuasun, leivoin joulutorttuja, käytiin perjantaina ostamassa Waltterin kanssa pari lahjaa, katsottiin Holiday -elokuvaa, siivottiin ja sunnuntaina kävästiin vielä tuomaan markkinoilla keskustassa. Sen lisäksi olin lauantaina ja sunnuntaina töissä, joten sieltäkin tarttui kivasti joulumieltä, kun kaikki ihmiset olivat joululahjaostoksilla ja sai jokatoiselle pistää lahjat pakettiin. Tänä vuonna sai siis tehdä töitä joulumielen eteen...
Tänään olisi tarkoitus nähdä vielä aamupäivästä Saraa, sen aikaa kun Waltteri on töissä ja sitten pakataan kamat kasaan ja lähdetään muutamaksi päiväksi Saloon vanhempien luo joulun viettoon! En malta odottaa jo kaikkia herkkuja... juustoja, mätiä, ahh.... Ennen sitä halusin tulla kuitenkin tänne vielä rupattelemaan koulujutuista!
Pakko myöntää, että siinä kohtaa kun tein päätöksen lopettaa yliopistossa opiskelut kesken, olin sitä mieltä, että tässä ne mun korkeakouluopinnot sitten oli. Olin melkein sata prosenttia varma siitä, että en tule enää ikinä pääsemään korkeakouluun ensikertalaiskiintiön takia ja olin jo asennoitunut aloittamaan ensi syksynä opiskelut ammattikoulussa.
Ihmeitä kuitenkin tapahtuu ja se mitä itse en osannut tehdä, niin sanon nyt teille, että uskokaa itseenne loppuun asti! Mikään ei ole mahdotonta! Mulle meinaa aikamoisena yllätyksenä selvisi jo jokin aikaa sitten, että pääsin ammattikorkeakouluun ja mulla alkaa kuukauden päästä tammikuussa terveydenhoitajan opinnot!!! Ihan hullua, miten kaikki palaset vaan loksahtavat paikoilleen! Niin sitä sanotaan, että yhden oven sulkeutuessa avautuu uusia ja niin mulla myös kävi.
Oon edelleen vähän hämilläni, enkä vieläkään oikein usko tätä todeksi. Vaikka yliopisto ei ollutkaan mun juttu, niin kyllä mä kuitenkin kerkesin tottuu siihen sellaiseen jonkinlaiseen yliopistoelämään. Luennot, tiedekulmalla hengailu, venäjän kieli, kaikki ne vanhat luentosalit, ihmiset jne. Nyt alkaa ihan uudenlaiset opinnot, ihan uudenlaisessa ympäristössä, uusien ihmisten ympäröimänä. Toivon sydämeni pohjalta, että tämä ala on nyt se oma juttuni, enkä oo taas viemässä jonkun toisen paikkaa! Oon kuitenkin ihan super innoissani koulun alkamisesta ja kaikesta sen tuomasta muutoksesta. Aloin olla jo vähän kyllästynyt niin suureen määrään vapaata-aikaa...
Nyt kun sain uuden korkeakoulupaikan, niin tuntuu vielä enemmän siltä, että näin niiden asioiden pitikin mennä. Kaikella on tarkoitus, eikä yliopistossa vietetty aika ole todellakaan hukkaan heitettyä! Sain lisää aikaa kypsyä, miettiä, nauttia nuoruudesta, matkustaa, uusia ihmisiä mun elämään, opin äidinkieltäni paremmaksi ja nyt olen valmis itse opiskeluun. Nyt on myöskin kokeiltu opiskella yliopistossa ja tietää sit ainakin jatkoa ajatellen, että se ei ollut oma juttunsa, niin eipä tuu sitten vanhempana jossiteltua, että mitä jos olisikin ollut... Tärkein fiilis, mitä tunnen nyt on se, että olen motivoitunut ja erittäin innoissani tulevasta!
kuvat: Natalia
Miten päädyit just terveydenhoitajaks? :)
ReplyDeleteSinullahan tulee olemaan aivan loistavat työmarkkinat, sillä venäjän kielen taitoisia terveydenhoitajia on todella vähän Suomessa.
ReplyDeleteOle ylpeä yliopiston venäjän kielen opiskeluista, sillä ne ovat ja tulevat olemaan sinulle iso meriitti.