VAIHTELU VIRKISTÄÄ

Kaupallisessa yhteistyössä Samsung ja Indieplace kanssa


Sain puolitoista viikkoa sitten Samsungin GalaxyS10 -puhelimen ja siihen yhteensopivan Galaxy Watch Active 2 -kellon ja Galaxy Buds -kuulokkeet käyttööni. En oo koskaan aikaisemmin omistanut Android -käyttöjärjestelmällä varustettua puhelinta, joten valehtelisin jos väittäisin, ettei mua ois muka jännittänyt tämän uuden puhelimen käyttöönotto. Mulla oli päässäni ehkä myös vähän huonoja ennakkoluuloja Android -puhelimista, mutta päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan ja voin sanoa, että ihan turhaan jännitin! Oon meinaa näin vähän päälle viikon jälkeen ihan super innoissani uudesta puhelimestani!

En olisi jostain syystä aikaisemmin voinut edes kuvitella käyttäväni Samsungin puhelinta, mutta jo näin viikon käytön jälkeen uskaltaisin väittää, että tuskin tästä on enää paluuta entiseen puhelimeen. Taidan meinaa olla vähän hurahtanut tähän Samsungin GalaxyS10 -puhelimeen, mutta myös tähän kelloon, joka on kulkenut kädessä viimeiset viisi päivää putkeen ja näihin kuulokkeisiin, mitkä ovat olleet korvissani suurimman osan vuorokaudesta. Kuulostaa varmaan monen teidän korvaan ihan typerältä hehkutukselta, mutta oon vaan oikeasti tosi innoissani tästä vaihdosta ja hassua miten tämä puhelin ylitti mun kaikki odotukset ja ennakkoluulot.





Vaihtaminen android järjestelemään oli ehkä tässä muutoksessa se jännittävin juttu. Mitä jos en ikinä opi käyttämään sitä? Onko se tosi monimutkainen? Mitä jos en ikinä opi käyttämään sitä? Ihan turhaan stressasin! Parin päivän tutkiskelun jälkeen kaikki tuntui jo ihan tutulta ja ihan turhaa pelkäsin tämän olevan jotenkin monimutkainen! Ainoa asia, mihin pitää vielä hetken totutella on uusi soittoääni, jota en vielä tunnista omakseni, mutta ei ihmekään, sillä edellinen soittoääni pysyi samana viimeiset seitsemän vuotta. Ehkä olikin jo aika kokeilla jotain uutta! Ja niin kuin sanotaan, niin vaihtelu virkistää! Ja näin kaamosaikaan, sitä virkistystä ja piristystä todellakin tarvitsee!

SmartSwitch-toiminnon avulla olisi saanut kaikki tiedostot siirrettyä helposti puhelimesta toiseen (oli kyseessä sitten lähes mikä tahansa puhelin), mutta itse halusin aloittaa puhtaalta pöydältä ja jättää kaikki turhat tiedostot vanhaan puhelimeen, joten itse en tätä toimintoa edes kokeillut. Vinkkinä kuitenkin teille, jos puhelimen vaihto on jollain jossain vaiheessa edessä!





Kamera on mulle yksi puhelimen tärkeimmistä ominaisuuksista, sillä sitä tulee käytettyä päivittäin aika moneen otteeseen ja monet blogi- ja Instagram-kuvat tulee otettua puhelimella. Kamerakin ylitti odotukset ja olen kyllä ollut tyytyväinen siihen. Ehkä hienoin ominaisuus oli laajakuva -ominaisuus, joka näkyykin tuossa edellisessä kuvassa. Nuo kaksi kuvaa on otettu täysin samasta kohtaa, mutta vasempaan käytettiin puhelimen normaalia kameraa ja oikeaan laajempaa. Ominaisuus on vaihdettavissa yhdellä näpäytyksellä kuvaa ottaessa ja toimii hyvin myös videoissa. Ihan huikea keksintö!

Myös puhelimen akun kestävyys on yllättänyt positiivisesti ja on ihanaa, kun puhelinta ei tarvitse olla lataamassa joka välissä, vaan akku kestää hyvin kokonaisen päivän ja vielä hyvin toisenki päivän puolella.

Oon siis kaikin puolin tyytyväinen uuteen puhelimeen ja tulen varmasti kertomaan vielä lisää tästä myöhemmin, kunhan olen päässyt tutustumaan tähän vielä paremmin! Mutta näin alkuun olen ainakin ihan älyttömän tyytyväinen!

OPISKELIN 3VUOTTA YLIOPISTOSSA JA LUOVUTIN

Yliopisto. Huhhuh, mistäs sitä sit alottais.

Aloitetaan aivan alusta. En IKINÄ osannut kuvitella itseäni yliopistoon, enkä ikinä edes harkinnut asiaa. Tiesin yläasteesta asti lähteväni opiskelemaan jotain sosiaali- ja terveysalaa, vaikka myös hammaslääkärin ja opettajan ammatit kiinnostivat. Ne mä kuitenkin ihan alusta asti suljin pois listalta, sillä en vaan uskonut, että musta ois niihin. Lukion aikana opiskelin hetken aikaa myös lähihoitajaksi, tykkäsin, mutta päätin kuitenkin kolmen jakson jälkeen keskittyä ihan vaan lukioon.

Lukio lähestyi loppua, edessä oli venäjän kirjoitukset ja aika tehdä päätöksiä yhteishaun suhteen. Suoritin ennen venäjän kirjoituksia kursseja itsenäisesti ja jotenkin mä sit vaa innostuin omasta äidinkielestä ihan uudella tavalla ja sain pari kuukautta ennen hakuaikaa päähänpistoksen lähteä opiskelemaan venäjän kieltä ja kirjallisuutta eli venäjänkielen opettajaksi Helsingin yliopistoon.





Ekalla kerralla ei tärpännyt, joten vietin rauhassa välivuoden ja hain sitten uudestaan yliopistoon. Muistan sen kamalan paineen, mikä silloin lukion jälkeen vallitsi. Kaikilla oli kova hinku päästä opiskelemaan ja minulla tietenkin myös, vaikka en edes tarkalleen tiennyt mitä halusin. Halusin vaan äkkiä kouluun, hoitaa sen mahdollisimman nopeasti alta pois, hankkia oman asunnon, perheen ja kaikkea sellaista. Mulla oli suoraan sanotusti aivan järkyttävän kova kiire saada kaikki edellä mainitsemat asiat NYT HETI, kunnes vähän päälle vuosi sitten tajusin, että tässä elämässä ei oo mihinkään mikään kiire! Kaiken varmasti kerkeää tekemään jossain vaiheessa ja kaikella on oma aikansa. Pitää nauttia hetkestä, eikä turhaan kiirehtiä vaan pää kolmantena jalkana eteenpäin, sillä tätä hetkeä ei saa takaisin! Tästäkin voisin jossain kohtaa kirjoittaa ihan oman postauksen, sillä mulla on jonkin verran ajatuksia tästäkin aiheesta. Nyt kuitenkin takaisin opiskeluun...

Yliopisto opinnot alkoivat ja aika pian huomasin, että yliopisto tai ainakin kielen opiskelu ei oo ollenkaan mun juttu. Muistan kun tulin yliopistolta kotiin itkien ja kaikki vaan tuntui olevan ihan liian raskasta mulle. Suurin syy sille, miksi yliopisto opiskelu ei lähtenyt sujumaan oli se, että en ollut valmis antamaan kaikkea vapaata-aikaa pelkästään opiskelulle. En ehkä ollut myöskään tarpeeksi motivoitunut ja kypsä siihen. Jos aloittaisin nyt, olisin tehnyt varmasti monta asiaa aivan eri tavalla. Koska en ollut valmis antamaan kaikkea aikaa yliopistolle, jäi mulla heti ekana vuotena kursseja rästiin ja siitä alkoikin sitten alamäki. Elättelin kuitenkin toivoa ja koska en oo luovuttaja, uskoin siihen, että kyllä mä nyt vähintään kandin paperit saan tuolta ulos. Yritin loppuun asti, mutta ei vaan ollut mun juttu. Viimeinen vuosi vierähti luennoilla istuen, mutta kun oli aika palauttaa lopputehtävät tai raahautua tenttiin, en vaan saanut sitä tehtyä. Olin jo mielessäni luovuttanut.

Kolmas vuosi tuli päätökseen ja kasassa oli vasta 100opintopistettä. Tässä kohtaa päätin, että nyt on oikeasti pohdittava asiaa ihan tosissaaan, että onko tässä nyt mitään järkeä? Annoin itselleni kesän verran aikaa miettiä...





Tiesin jo keväällä, että syksyllä tuskin jatkan enää opintoja,  mutta ei se päätös mitenkään helppo kuitenkaan ollut. Aina kun kesällä keskustelin jonkun kanssa, oli mulla päällimmäisenä mielessä yliopisto. Mitä ihmettä teen sen suhteen?  Pikkuhiljaa aloin kuitenkin ihan tosissani kallistumaan siihen päätökseen, että lopetan, sillä vaikka mä joskus tuolta kandin paperit saisinkin ulos, niin en ikinä tuntisi oloani sen verran päteväksi, että mulla ois kiva työskennellä kyseisellä alalla. En vaan ollut tarpeeksi motivoitunut.

Kun päätös keskeyttää opinnot oli tehty, kysyin itseltäni, että oliko nämä kolme vuotta hukkaan heitettyä aikaa? Siihen voin kuitenkin rehellisesti käsi sydämellä vastata, että ei todellakaan! En olisi ollut valmis tekemään kokopäivätöitä, sain ikään kuin lisää aikaa olla nuori ja huoleton. Mulla oli aikaa matkustella ja ihan vaan täysin rinnoin nauttia elämästä. Opin myös erittäin paljon kolmen vuoden aikana, eikä opittu tieto ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa. Tämän kaiken lisäksi opiskelin omaa äidinkieltä ja kulttuuria paremmaksi ja mikä parasta sain aivan huikeita ihmisiä mun elämään! Nyt yliopistossa opiskelua on myöskin kokeiltu, eikä se ollut mun juttu, joten eipä tuu ainakaan vanhempana jossiteltua.





Syksy tuli. Ilmoittauduin vielä tälle lukuvuodelle läsnäolevaksi ihan vaan muodon vuoksi, mutta yliopistolla en oo kertaakaan pyörähtänyt. Tuli päätökseen mun yliopisto elämä. Paljon jäi käteen, mutta papereita en ikinä saanut ulos. Muutama opintotukikuukausi tuli myös käytettyä ja lainaakin nostettua, mutta nyt fiksumpana kohti uusia haasteita.

Mitäs nyt? En tiedä... Haen ammattikorkeakouluun, mutta myöskään ammattikoulu ei oo pois suljettu vaihtoehto. Jos en ensi syksyyn mennessä pääse amk:iin, niin sitten menen amikseen, sillä koen, että joku ammatti on kuitenkin hyvä olla. Todennäköisesti suuntaan alkuperäisen suunnitelman mukaan sosiaali- ja terveysalalle eli suuhygienistiksi, terveydenhoitajaksi, lähihoitajaksi,  hammashoitajaksi tai jotain vastaavaa. Saa nähdä mitä elämä tuo tullessaan. Nyt nautin tästä hetkestä ja vähän kiireettömämmästä arjesta ilman opiskelua.

HYVÄÄ OLOA LIIKUNNASTA

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Kuntokeskus Liikun ja Indieplacen kanssa.

Harrastin nuorena taitoluistelua ihan tosissaan ja treenasin kuusi kertaa viikossa parin tunnin ajan. Totuin siihen, että treenataan porukassa valmentajan opastuksella ja siksi harrastuksen lopettamisen jälkeen oli todella vaikeaa löytää se oma tapa treenata. Aina silloin tällöin innostuin treenaamisesta, hankin salikortin, mutta parin kuukauden jälkeen innostus lopahti ja sitten pitkän tauon jälkeen kokeilin taas uudestaan ja uudestaan...

Innostus urheilua kohtaan lähti aikoinaan usein peilikuvasta tai siitä, että yritti päästä kesäkuntoon ja koska tuloksia ei tapahtunut parissa viikossa, innostus lopahti ja sitten unohdettiin urheilu taas vuodeksi tai jopa kahdeksi. Mua ei siis ulkonäkökeskeinen ajattelu saanut motivoitua tarpeeksi.




En muista tapahtuiko viime vuonna jotain erikoista, mutta päätin vaan eräänä päivänä aloittaa urheilemisen hyvän olon takia. En halunnut maata enää sohvalla joka ilta väsyneenä, vaan halusin liikunnalla edistää omaa hyvinvointiani ja saada lisää virtaa arkeen. Päätin toisin sanoen alkaa pitämään rakkaasta kropasta hyvää huolta, ennen kuin on liian myöhäistä! Aloin urheilla. Aloittaminen ja salille raahautuminen oli tottakai vaikeaa, kun ei rapakuntoisena tiennyt mitä tehdä ja millä tavalla ja siksi päädyin kuuntelemaan kehoa ja tekemään monipuolisia treenejä. Lenkkeilin, kävin uimassa, luistelemassa, ryhmäliikunnoissa, kuntosalilla, pelaamassa sulkapalloa, joogasin kotona ja mitä kaikkia näitä nyt on.




Hyvä muistutus meille ihan jokaiselle: ''Olet hyvä just noin''




Kului kuukausi, kaksi, kolme... ja huomasin, että aloin saamaan urheilusta sitä hyvää oloa, jota lähdin viime syksynä tavoittelemaan. Tästä urheilun aloittamisesta on kulunut nyt vuosi ja huomaan, että olen nyt vihdoin monen vuoden yrittämisen jälkeen saanut urheilun takaisin osaksi mun arkea, enkä haluaisi luopua siitä mistään hinnasta. Enää tätä ei voi kutsua pelkäksi hetkelliseksi innostukseksi, vaan urheilu on todellakin osa arkea.

Nyt kun treenaaminen on ollut aika lailla säännöllistä oli ihanaa saada kuntosalijäsenyys kaupallisessa yhteistyössä Kuntokeskus Liikun kanssa Salon toimipisteeltä. Salossa tulee kuitenkin käytyä aika usein moikkaamassa vanhempia ja ystäviä ja siksi onkin ihanaa, että jatkossa ei tarvitse skipata treenejä Salo viikonloppujen ajaksi, vaan pääsee treenaamaan myös siellä. Kuntokeskus Liikku on täysin kotimainen yritys ja toimipisteitä on jo yli 20 ympäri maata. Syksyn aikana niitä avataan vielä muutama lisää ja ensivuodellekin on jo tiedossa uusia paikkoja. Toivottavasti saatais pian Liikku sali myös tänne pääkaupunkiseudulle.





Liikkuun pääsee ilmaiseksi tutustumaan joka viikko maanantaista keskiviikkoon kello 16-19 välisenä aikana, jolloin paikalla on ohjaaja, jolta voi kysellä neuvoja. Liikusta on mahdollista saada myös oma henkilökohtainen valmentaja (maksullinen) joka auttaa jokaista pääsemään tavoitteisiin fiksusti ja turvallisesti. Valmentajalta saa apua alkuun pääsemiseen, varmuutta liiketekniikoihin, sekä vaihtelevuutta ja tuloksellisuutta harjoitteluun.

Olen nyt pariin otteeseen kerennyt käymään Liikku salilla ja se on ollut kyllä positiivinen kokemus. Erittäin avara ja viihtyisä sali, mikä on täynnä söpöjä yksityiskohtia, kuten tsemppilauseita kaapin ovessa ''olet hyvä just noin''! Suosittelen siis lämpimästi testailemaan kyseistä kuntosalia jos sellainen jostain läheisyydestä löytyy! Kuntokeskus Liikussa kaikki otetaan vastaan avoimin mielin kuntotasosta riippumatta ja jokainen saa tarvitsemansa tuen valmentajilta ja Liikun henkilökunnalta.

TÄYDELLINEN VIIKONLOPPU

Perjantaina, niin kuin oikeastaan koko viikonloppuna, ulkona satoi vettä ja oli kylmä, joten Natan kanssa sovitut kahvittelut vaihtuivat aika nopeasti lounastreffeiksi. Ei tarvinnut kauaa miettiä paikkaa tai annosta, sillä mikään ei lämmitä kehoa ja mieltä yhtä paljon kuin bar ysin tom yam -keitto! Ollaan Natan kanssa törmäilty paljon pr -tilaisuuksissa, mutta oli ihanaa pitkästä aikaa ihan ajan kanssa istahtaa alas vaihtamaan kuulumisia. Illalla käytiin vielä Waltterin kanssa treenaamassa ja sen jälkeen harju 8:ssa yksillä. Ihanaa kahden keskeistä laatuaikaa. Vaikka asutaankin saman katon alla, niin harvoin sitä arkena kerkeää oikeasti antaa sille toiselle aikaa, ku aikataulut menee ristiin rastiin.

Lauantaina nukuttiin suht pitkään ja lähdettiin kahdentoista aikoihin Waltterin, Laurin, Apen ja Mashan kanssa mökille. Oli ihanaa päästä muutamaksi tunniksi pois kaupungin hälinästä rentoutumaan luonnon keskelle. Sade ropisi melkein koko päivän, mutta se ei menoa haitannut. Käytiin sienestää, tehtiin ruokaa, pojat kävi uimassa ja ihan vaan oltiin. Parasta koko reissussa oli varmaan se, että Masha pääsi vapaan juoksemaan! Voi sitä ilon määrää... Illaksi palattiin kotiin ja itse lähdinkin melkein heti kotiin päästyäni Saran kanssa Bonelessin järkkäämään iltaan, missä vierähtikin sitten koko ilta yli puolen yöhön asti. Aivan ÄLYTTÖMÄN hyviä smash burgereita, juomaa, musiikkia ja tyyppejä. Täydellinen yhdistelmä!

Tänään aamulla suuntasin koko päiväksi töihin ja pakko myöntää, että ei harmittanut ollenkaan! Ulkona oli ihan mälsä keli, mulla ei ois ollut muutakaan tekemistä ja no tuplapalkka motivoi kans ihan omalla tavalla. Kohta suunnataan vielä koko perheen voimin iltalenkille... meni vähän myöhäiseksi, mutta ei se mitään! Aika kiva viikonloppu kaikin puolin. Jos saisin itse päättää, niin viettäisin jokaisen viikonlopun tällä kaavalla! Okeiokei... ehkä yhden jutun muuttaisin! Aurinko ois voinut edes jossain välissä pilkahtaa esille, mutta muuten aika bueno!