Puolen vuoden sisällä olen tehnyt isoja päätöksiä. Päättänyt lopettaa yliopiston ja hakea opiskelemaan Suomen vetovoimaisimpaan korkeakouluun terveydenhoitajaksi. Päätös ei ollut helppo, mutta muutaman vuoden yliopistossa sinnittelyn jälkeen tiesin, että kaipaan jotain paljon käytännönläheisempää ja sitä myös sain.
Vuoden vaihteessa varmistui paikka Laurean Tikkurilan kampukselta. Moni teistä kyselikin jo, että miten mulla meni pääsykokeissa, mutta niissä en kerennyt edes käymään, sillä pääsin sisään yo-papereilla. Tuli siis jo lukiossa tehtyä jotain oikein! En itseasiassa edes tiennyt, että nykyään pääsee sisään pelkillä papereilla ja tää tulikin mulle aika yllärinä, mutta positiivisena yllärinä, tottakai!
No millaiset fiilikset mulla on nyt parin kuukauden opiskelun jälkeen, niin aika tosi hyvät! Opiskelu on ollut juuri sellaista kuin ajattelinkin. Paljon käytännönläheisempää ja ollaankin heti alkuun päästy toteuttamaan projekteja ihan oikeille yrityksille. Ensimmäinen projektityö on parhaillaan työn alla ja päästään järjestämään koululla verenluovutustilaisuus yhdessä veripalveluiden kanssa. Sen lisäksi viime viikolla meillä alkoi työpajat ja on ollut ihanaa päästä saamaan tuntumaa ja harjoittelemaan teoriassa opittuja juttuja.
Mikä parasta, niin meillä on ihan super kiva luokka, jossa tsempataan ja autetaan toisiamme. Myös opettajat ovat olleet erittäin joustavia ja tähän asti kaikki on tuntunut kyllä sujuvan erittäin hyvin. On vaan jotenkin tosi hyvä fiilis ja vaikka deadlinet alkaa paukkumaan ja stressiä pukkaa, niin on yleisesti jotenkin sellainen olo, että kaikesta selviää ja aina saa apua jos törmää johonkin hankalampaan juttuun.
Ehkä suurin ero yliopistoon on se, että yliopistossa tunsin olevani tosi yksin. Oli mulla tottakai ystäviä siellä, mutta suurimmalla osalla oli omat polut ja opettajilta tai mistään ei saanut ehkä semmoista jonkinlaista tukea silloin kun oli tosi hukassa omien opintojen kanssa. Laureassa en ole ainakaan vielä tuntenut kertaakaan olevani yksin. Tuskin tulen edes tuntemaan sellaista fiilistä! Monesta opettajasta on jo näin lyhyessä ajassa muodostunut tuki ja tottakai myös luokkatovereista. Tämä on parasta, ainakin tällaiselle tyypille, joka näyttää opintojen suhteen aina välillä olevan aika hukassa. Nyt mulla on kuitenkin sellainen olo, että tästä on vaikea pudota kärryiltä, sillä aina joku nappaa sut ylös!
Millaiset ne päivät ammattikorkeakoulussa sitten ovat? Niin ei ainakaan pelkästään luennoilla istumista. Laureassa päivät ovat erilaisia ja erittäin monipuolisia. Välillä on etäpäiviä, jolloin joko edistetään projekteja eteenpäin tai tutustutaan uuteen aiheeseen itsenäisesti kotona. Tottakai joukkoon mahtuu myös niitä perinteisiä luentoja kun opettajat pölisee isossa luentosalissa, mutta vastapainona on myös paljon muuta. Omat lempparit ovat työpajat, jolloin päästään ihan oikeasti tekemään niitä teoriassa opittuja juttuja, mutta myös lääkehoito ja lääkelaskut. Vitsi mulla on ollut ikävä matikkaa! Ensi viikkolla meillä on esimerkiksi tulossa koko päivän kestävä ensiapukoulutus, jota odotan todella innolla! Pääsee koko päivän opettelemaan asioita ihan käytännön kautta. Tää monipuolisuus on musta ammattikorkeakoulussa ja etenkin Laureassa se paras juttu!
Keväällä onkin tiedossa jo heti ensimmäinen harjoittelu ja sitäkin odotan jo innolla! Parasta kun pääsee ihan tosi hommiin tekemään opittuja juttuja ja oppimaan vielä lisää. On siis kaikin puolin hyvä fiilis ja toivon tosiaankin olevani nyt oikealla polulla!
TÄSTÄ pääset vielä tutustumaan terveydenhoitaja opintoihin!
Jos sinulta vielä uupuu opiskelupaikka tai harkitset vaihtavan alaa, niin pistä ylös yhteishaun aika! Se on meinaa 18.3-1.4.2020, eli ihan pian!
Mahtava juttu että uskalsit vaihtaa alaa! Saanko kysyä, millainen yo todistus sulla oli? Itse haaveilen myös terveydenhoitajan ammatista. :)
ReplyDelete