En vieläkään ole täysin varma, että olenko oikeassa paikassa ja jos pitää koulun vaihtoa alkaa harkitsemaan, niin mua kiinnostaa kaikki ja samanaikaisesti ei mikään. Mulla ei niin sanotusti ole yhtä unelma-ammattia, jonka eteen tekisin kaikkeni, vaan mua kiinnostaa vähän kaikki ja se onkin mun suurin ongelma. En panosta mihinkään 100%, vaan tahdon tehdä vähän sitä sun tätä. Mua kiinnostaa samanaikaisesti opettajan ammatti, kampaaja, terveydenhoitaja, liiketalous, optikko, hammashoitaja, kirjanpitäjä KAIKKI! Mitään hätiköityjä päätöksiä en halua koulun suhteen kuitenkaan tehdä, mutta aikaa ei myöskään viitsi turhaan tuhlata, joten pian on oikeasti selvitettävä, että jäänkö mä opiskelemaan kyseistä alaa vai vaihdanko johonkin muualle.
Mä en unelmoi upeasta talosta, hienoista autoista ja isosta summasta rahaa ja ehkä sen takia mulla ei ole myöskään kovaa hinkua kouluttautua. Mä ymmärrän toki, että joku ammatti pitää saada, mutta toisaalta pärjää ne ihmiset ilman sellaistakin ja voihan sitä kouluttautua sitten myöhemmälläkin iällä. Tällä hetkellä en vaan koe omistavani tarpeeksi motivaatiota, mutta aijon vielä kuitenkin yrittää! Ilman motivaatiota yliopistosta on lähes mahdoton selviytyä ja se olen tässä puolentoista vuoden aikana huomannut. Hylättyjä on tullut napattua ensimmäistä kertaa koko kouluhistorian aikana ja no opintopisteitä ei oo oikein kerääntynyt ihan sillä tahdilla, mitä ois odottanut. Vaikka lopettaminen on ollut monesti mielessä, niin tuntuis se kuitenkin tosi oudolta. Jos mä oon kerran päässyt yliopistoon, niin kyl se nyt pitää ainakin yrittää käydä loppuun...
Mun pitäis nyt vaan ottaa jotenkin rento asenne myös tohon koulunkäyntiin ja olla sinut sen asian kanssa, että mä etenen nyt vaan vähän hitaampaa tahtia tai en etene ollenkaan. Kaikessa ei voi olla hyvä ja välillä menee hetki ennen kuin löytää sen juuri itselleen sopivan polun.
Hei kuules! Täällä kans tokaa vuotta yliopistossa puurtava ja tulin kertomaan että tuo on ihan normaalia, että lukiossa vetelee hyviä numeroita ja sit yliopistossa yhtäkkiä ootkin ihan (paska) huono! Oon ite järkeilly sen niin, että ennen lukiossa oli opiskelijoita 4-10 arvosanojen väliltä, ja yliopistoon on valikoituneet vain siitä se kärkipää eli entiset 8-10 oppilaat joilla on ihan oma arvoasteikkonsa! Mulla kans autto sikana se, kun tein tän syksyn vähemmän kursseja ja näin siis keskityin niihin vähään mitä mulla oli -> numerot parani :)
ReplyDeleteJa sitten vielä se, että tee nyt ihmeessä kandi ulos ja sitten vasta mietit mitä muuta haluaisit tehdä! Kandiin on sulla enää puolet jäljellä ja sen jälkeen sulla on ihka oikea tutkinto (jota ulkomailla arvostetaan huomattavasti enemmän kuin Suomessa).
Mäpä kerron jotain:
ReplyDeleteEnsinnäkin oot tosi nuori. Sulla on elämä edessä, ehdit vielä vaikka mitä ja ekana ei tarvitse olla mielessä koulu ja ammatin saaminen. Helposti sitä yhteiskuntakin antaa sellasen kuvan että pitäs nopeesti saada ammatti ja alkaa maksaa veroja (okei vähän karrikoidusti näin mutta kummiski!). Tee kaikkee mitä sä itse haluat nyt kun oot vielä nuori ja sulla on aikaa. Toki aina on aikaa jos vaan järjestää ja haluu saada jotain tiettyä tehtyä mutta kuitenkin. On normaalia että on motivaatio hukassa ja että ei oikein tiedä mitä haluaa. Eik tarvitse tietää! Eikä aina tarvitse tehdä samaa hommaa, pysyen ikuisesti ja aamen samassa duunissa tms. Jos susta tuntuu ettet jaksa ja stressi ottaa ylivallan niin kevennä opintoja. Et saa mitään mistään irti jos vaan väkisin pakotat ittes opiskelemaan. Se ei sillon anna sulle mitään. Pidä vaikka välivuosi ja käy töissä, matkustele, valokuvaa, tee kaikkee mikä sua innostaa. Ei opiskelun kuulukaan olla helppoa, mutta olisi hyvä osata tunnistaa milloin se alkaa olla liian stressaavaa ja liian pakkopullaa. Silloin kun siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä niin kannattaa alkaa miettä muita ratkaisuja...ja se ei tarvitse olla lopettaminen mutta joku tauko/kevennys. Sun ei todellakaan tarvii edetä samaan tahtiin kuin muut ja olla yhtä motivoitunut kun sun opiskelutoverit ehkä on. Mitä sitten? Sä oot sä ja tää on sun elämä! Älä mieti liikaa muita, keskity siihen mitä SINÄ tunnet ja haluat. Se ei ole keneltäkään pos ja voi antaa sulle enemmän kuin uskotkaan. Ja on todella hienoa että olet päässyt yliopistoon (onhan se jo sananakin hieno), mutta ei se tarkoita ettäkö silloin pitäisi olla joku täydellinen suorittaja ja onnistua kaikessa opiskelun tai muunkaan suhteen. Kuuntele itteäs ja elä! Vaihtoehtoja on elämässä monia ja yliopisto ei ole se ainoa. Varmasti tiedätkin nämä kaikki asiat mutta halusin vain kertoa vielä. Oot mukavan oloinen ihminen ja ansaitset hyvää. Ota ihan rauhassa. Kaikki aina jotenkin järjestyy. Älä stressaa (helpommin sanottu kun tehty, I know!). Tällaisia terkkuja sua muutamaa vuotta vanhemmalta naiselta, ja usko pois, puhun kokemuksesta! Kaikkee hyvää sulle.
Monilla tutuillani on just korkeakouluissa toi fiilis! Koulutukset on niin pitkiä, että siinä viidessä vuodessa koko jutun ehtii kyseenalaistaa miljoona kertaa! :) Kannattaa kuvitella ittensä koulun jälkeen, alkaisko mielellään etsiin töitö kyseiseltä alalta?
ReplyDeleteJa ei ammattikouluja kannata turhaan kaihtaa! Niistä voi just kätevästi saada kivan tutkinnon jopa puolessatoistavuodessa! Ammattikoulut on täääynnää mielenkiintoisia aloja, myös meille lukion käyneille!