Maailmalla vallitsee tällä hetkellä aika erikoinen tilanne, jota ei vielä alkuvuodesta osannut edes kuvitella tulevan. Nyt ollaan kuitenkin eletty tätä erilaista arkea jo kuukauden verran ja alan pikkuhiljaa tottumaan tähän. Alkuviikkojen energisyys ja touhuminen on hieman tasoittunut ja tahti hidastunut. Itse olen voinut yllättävän hyvin sekä fyysisesti, että henkisesti, mutta siihen on varmasti vaikuttanut suuresti se, että asun poikaystävän ja koiran kanssa ihan hyvän kokoisessa kaksiossa ja täällä kyllä hommaa riittää eikä seinät ala kaatua niin hirveän nopeasti päälle. Tilanne esimerkiksi pienessä yksiössä yksin olisi varmasti ihan erilainen!
Ekoilla viikoilla tein suursiivouksen ja siivosin kakki kämpän kaapit ja nurkat. Laitoin myös parvekkeen kesäkuntoon ja tilasin mm. uudet julisteet olohuoneen seinälle. Pieni kodin freesaus teki hyvää ja sekin on varmasti vaikuttanut jaksamiseen. Sen jälkeen ollaan innostuttu mm. leipomisesta ja ollaan leivottu viikottain jotain (esim. suklaakakkuja ja korvapuusteja). En oo koskaan aikaisemmin leiponu muuta kuin omena- tai mustikkapiirakkaa, joten ollaan edistytty leivontahommissa ja musta on kuoriutunut muutenkin makean ystävä... Aikaisemmin herkuiksi kelpas vaan sipsit ja kaikki suolaiset jutut, mutta nykyään on pakko saada myös suklaata! Muutenkin tuntuu siltä, että päivät pyörii suurimmaksi osaksi vain ruuan ympäri, mutta ei se väärin oo!
Ekaa kertaa tuli testattua myös uppomunien tekoa, kokeiltu muitakin uusia reseptejä ja opettelin myös luomaan omia ig story -filtereitä yhden venäläisen tytön nettikurssin avulla. Näiden juttujen lisäksi oon antanut normaalia enemmän huomiota Mashalle ja ollaanki vedetty hänen kanssa normaalia pidempiä lenkkejä. Oon myös itse yrittänyt jaksaa treenata muutaman kerran viikossa ja koulujuttujakin oon pyrkinyt tekemään, vaikka kieltämättä keskittymiskyky ja ehkä myös motivaatio on ollut hieman kadoksissa... On jotenkin tosi vaikeeta istahtaa koneen äärelle ja saada itseään keskittymään, kun on muutenkin istunut koko päivän kotona. Ehkä opin siihenkin tässä joku päivä!
No mites tää kaikki on sit vaikuttanut mun töihin? Mut lomautettiin 30.3 eli oon ollu nyt yli kaksi viikkoa ilman töitä. Mun lomautus kestää 90 päivää ja kieltämättä tuli pieni hätä omasta taloudellisesta tilasta... Mulla ei oo ennestään ihan hirveästi säästöjä (just ja just seuraavan parin vuokran verran erillisellä tilillä), mutta uskon kuitenkin, että kaikesta varmasti selvitään! Onneksi mulla on kuitenkin vielä opintotukikuukausia jäljellä ja some juttuja, joista on toistaiseksi tullut edes jotain yhteistöitä, vaikka niidenkin määrä väheni huomattavasti ja monet alustavasti sovitut yhteistyöt jouduttiin perumaan tai laittamaan tauolle.
Positiivisia asioita tässä tilanteessa on ollut se, että mulla on koko tämän kuukauden ajan ollut tasan kahtena päivänä havaittavissa tylsistyneisyyttä eli aika hyvin olen pärjännyt! Kuvittelin alkuun tän olevan paljon rankempaa, mutta kaikkeen se ihminen vaan tottuu! En ole myöskään ihan täysin noudattanut suosituksia ja olen silloin tällöin nähnyt muutamaa ystävää esim. yhteisen treenin tai lenkin merkeissä. Parhaani mukaan olen kuitenkin välttänyt julkisilla liikkumista ja turhia käyntejä julkisissa paikoissa...
Tottakai harmittaa, että monet kevään suunnitelmat peruuntuivat, kuten esimerkiksi monet tapahtumat, babyshowerit ja reissu iskän ja pikkuveljeni kanssa Reykjavikkiin, mutta toisaalta tässä on ollut paljon myös hyvää. Ainakin omasta mielestä! On ihanaa hetkeksi pysähtyä ja elää ilman jatkuvaa kiirettä ja paikasta toiseen juoksemista. Ehkä me kaikki jollain tavalla kaivattiin tätä pysähtymistä tai ainakin itse yritän nyt miettiä kaikista jutuista jotain positiivista! Eihän tätä muuten jaksaisi, jollei yrittäisi keksiä näistä hetkistä myös jotain hyvää!
Mulla oli esimerkiksi tossa viikonloppuna hyvin aikaa katsoa kokonainen kausi alusta loppuun ukranalaista bacheloria! Huikeeta! :D
Isot tsempit kaikille! Me selvitään tästä yhdessä<3
