Tasan vuosi sitten suunnattiin löytöeläintaloon katsomaan pentuja... Waltteri oli muutaman päivän aikaisemmin törmännyt ilmoitukseen ja soittanut sinne kysymättä multa mitään. En kuitenkaan ollut mitenkään vastaan tätä asiaa, mutta olin viimeiseen asti sitä mieltä, että ollaan menossa ihan vaan katsomaan. Kaikki tuntui tosi epätodelliselta, mutta yksi niistä oli ylitse muiden ja vaikka ei oltu millään tavalla valmiita koiran hankintaan, kysyin että "milloin tällaisen voisi sit viedä mukana?" Vastaus oli, että heti!
Tiedättekö kun sanotaan, että "koira valitsee omistajansa"... siinä kävi juuri niin! Muita pentuja kiinnosti pelkästään kengännauhat, mun laukussa roikkuminen ja lelut, kun taas yksi heistä kiipesi maailman suloisemman katseen kera mun syliin ja lähelle. Se pari kilonen rääpäle, joka oli raukka pieni pelkkää luuta ja nahkaa... Meillä synkkas heti!
Ei vaan voitu jättää Mashaa sinne, kaikki tapahtui todella nopeasti ja hän lähti meidän mukana kotiin heti samana iltana. Ajettiin kotimatkalla mustin ja mirrin kautta ja ostettiin kaikki tarvittavat jutut. Vuosi sitten tänä päivänä meistä tuli pieni perhe❤
Vuosi ei ole ollut helpoimmasta päästä, ku Mashalla on ollut allergioita ja ollaan jouduttu ravaamaan eläinlääkärissä, syöttää hyporuokaa ja lääkkeitä, mutta hänen tulo meille on silti ollut yksi parhaimmista jutuista mun elämässä! Hän on täyttänyt mun sydämestä aukon, jonka olemassaoloa en edes tiennyt!
No comments:
Post a Comment