HETKEKSI POIS ARJESTA

Kaupallisessa yhteistyössä Olympus ja Indieplace kanssa.

Mä rakastan kuvaamista ja etenkin ihanien hetkien ikuistamista, mutta valitettavasti viime vuosina musta on pikkuhiljaa kuoriutunut mukavuuden haluinen tyyppi, joka ei jaksa raahata enää mukana isoa ja painavaa järjestelmäkameraa. Se vaatii aina isomman repun tai kangaskassin, mikä ei aina sovi mukaan. Onneksi apuun on tullut Olympuksen PEN E-PL9 -kamera, jonka sain keväällä kaupallisen yhteistyön merkeissä ja mikä mahtuu helposti vaikka takintaskuun tai pieneen vyölaukkuun mukaan. Mulla on ollut Olympuksen kamerassa käytössä 45mm objektiivi, mikä toimii erityisen hyvin mm. asukuvissa ja silloin kun haluaa hienosti sumean taustan. Viikko sitten sain 45mm kaveriksi vielä 17mm linssin ja se onkin ollut nyt viimeisen viikon verran myös kovassa käytössä.

Lähdettiin sunnuntaina aamulla yhdeksi yöksi Henriikan kanssa Tallinnaan. Eikä käynyt edes mielessä napata isoa järjestelmäkameraa mukaan, vaan reissuun lähti tottakai kätevän kokoinen Olympus PEN E-PL9. Pienen koonsa ansiosta, on paljon pienempi kynnys ottaa kamera esiin vaikka ravintolassa tai muissa julkisissa paikoissa, sillä silloin kamera ei kiinnitä niin paljon huomiota ja se tekee kuvaamisesta ainakin omassa tapauksessa paljon miellyttävämpää.

Me vietettiin Tallinnassa pari päivää ja reissun kohokohtana oli Timatin keikka. Tästä alkaakin jo muodostumaan jonkinlainen perinne, kun joka marras-/joulukuun vaihteessa käydään jonkin venäläisen artistin keikalla. Viime vuonna oltiin Pietarissa Egor Kreed -keikalla. Ekana päivänä käytiin Kaks Kokka nimisessä ravintolassa syömässä ihan älyttömän hyviä simpukoita, otettiin rennosti hotellilla ja käytiin keikalla. Toisena päivänä keskityttiin vaan kiertelyyn. Kierettiin vintage kauppoja, käytiin Fotografiska -museossa, kuvailtiin ja vielä juuri ennen lähtöä käytiin juomassa lämmintä glögiä joulutorilla. Ihanan rentouttavat pari päivää! Oli ihan super päästä hetkeksi pois arjesta. Jos teitä kiinnostaa Tallinnan kirpputoritarjonta, niin kannattaa tsekata Idan hyvät vinkit täältä.

Ajattelin nyt loppuvuoden raahata useammin kameraa mukanani ja yrittää ikuistaa vielä enemmän ihan arkisia hetkiä. Tuo kamera kun ei kuitenkaan vie paljoa tilaa eikä paina juuri mitään. Yksi uuden vuoden lupauksista voisi olla se, että pyrin ottamaan entistä enemmän kuvia ja myös entistä useammin jakaa niitä myös tänne. Kannattaa tsekata postauksen lopusta myös huikea tarjous!




Olympuksella on tällä hetkellä ihan älyttömän huikea tarjous! Saat nyt Olympuksen PEN E-PL9 -kameran ja 45mm objektiivin pakettihintaan pelkän kameran rungon hinnalla! Tätä tarjousta ei kannata missata! Muun muassa NÄMÄ kuvat on otettu kyseisellä kombolla!

Kaikki Olympuksen huikeat tarjoukset löydät TÄÄLTÄ.

VAIHTELU VIRKISTÄÄ

Kaupallisessa yhteistyössä Samsung ja Indieplace kanssa


Sain puolitoista viikkoa sitten Samsungin GalaxyS10 -puhelimen ja siihen yhteensopivan Galaxy Watch Active 2 -kellon ja Galaxy Buds -kuulokkeet käyttööni. En oo koskaan aikaisemmin omistanut Android -käyttöjärjestelmällä varustettua puhelinta, joten valehtelisin jos väittäisin, ettei mua ois muka jännittänyt tämän uuden puhelimen käyttöönotto. Mulla oli päässäni ehkä myös vähän huonoja ennakkoluuloja Android -puhelimista, mutta päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan ja voin sanoa, että ihan turhaan jännitin! Oon meinaa näin vähän päälle viikon jälkeen ihan super innoissani uudesta puhelimestani!

En olisi jostain syystä aikaisemmin voinut edes kuvitella käyttäväni Samsungin puhelinta, mutta jo näin viikon käytön jälkeen uskaltaisin väittää, että tuskin tästä on enää paluuta entiseen puhelimeen. Taidan meinaa olla vähän hurahtanut tähän Samsungin GalaxyS10 -puhelimeen, mutta myös tähän kelloon, joka on kulkenut kädessä viimeiset viisi päivää putkeen ja näihin kuulokkeisiin, mitkä ovat olleet korvissani suurimman osan vuorokaudesta. Kuulostaa varmaan monen teidän korvaan ihan typerältä hehkutukselta, mutta oon vaan oikeasti tosi innoissani tästä vaihdosta ja hassua miten tämä puhelin ylitti mun kaikki odotukset ja ennakkoluulot.





Vaihtaminen android järjestelemään oli ehkä tässä muutoksessa se jännittävin juttu. Mitä jos en ikinä opi käyttämään sitä? Onko se tosi monimutkainen? Mitä jos en ikinä opi käyttämään sitä? Ihan turhaan stressasin! Parin päivän tutkiskelun jälkeen kaikki tuntui jo ihan tutulta ja ihan turhaa pelkäsin tämän olevan jotenkin monimutkainen! Ainoa asia, mihin pitää vielä hetken totutella on uusi soittoääni, jota en vielä tunnista omakseni, mutta ei ihmekään, sillä edellinen soittoääni pysyi samana viimeiset seitsemän vuotta. Ehkä olikin jo aika kokeilla jotain uutta! Ja niin kuin sanotaan, niin vaihtelu virkistää! Ja näin kaamosaikaan, sitä virkistystä ja piristystä todellakin tarvitsee!

SmartSwitch-toiminnon avulla olisi saanut kaikki tiedostot siirrettyä helposti puhelimesta toiseen (oli kyseessä sitten lähes mikä tahansa puhelin), mutta itse halusin aloittaa puhtaalta pöydältä ja jättää kaikki turhat tiedostot vanhaan puhelimeen, joten itse en tätä toimintoa edes kokeillut. Vinkkinä kuitenkin teille, jos puhelimen vaihto on jollain jossain vaiheessa edessä!





Kamera on mulle yksi puhelimen tärkeimmistä ominaisuuksista, sillä sitä tulee käytettyä päivittäin aika moneen otteeseen ja monet blogi- ja Instagram-kuvat tulee otettua puhelimella. Kamerakin ylitti odotukset ja olen kyllä ollut tyytyväinen siihen. Ehkä hienoin ominaisuus oli laajakuva -ominaisuus, joka näkyykin tuossa edellisessä kuvassa. Nuo kaksi kuvaa on otettu täysin samasta kohtaa, mutta vasempaan käytettiin puhelimen normaalia kameraa ja oikeaan laajempaa. Ominaisuus on vaihdettavissa yhdellä näpäytyksellä kuvaa ottaessa ja toimii hyvin myös videoissa. Ihan huikea keksintö!

Myös puhelimen akun kestävyys on yllättänyt positiivisesti ja on ihanaa, kun puhelinta ei tarvitse olla lataamassa joka välissä, vaan akku kestää hyvin kokonaisen päivän ja vielä hyvin toisenki päivän puolella.

Oon siis kaikin puolin tyytyväinen uuteen puhelimeen ja tulen varmasti kertomaan vielä lisää tästä myöhemmin, kunhan olen päässyt tutustumaan tähän vielä paremmin! Mutta näin alkuun olen ainakin ihan älyttömän tyytyväinen!

OPISKELIN 3VUOTTA YLIOPISTOSSA JA LUOVUTIN

Yliopisto. Huhhuh, mistäs sitä sit alottais.

Aloitetaan aivan alusta. En IKINÄ osannut kuvitella itseäni yliopistoon, enkä ikinä edes harkinnut asiaa. Tiesin yläasteesta asti lähteväni opiskelemaan jotain sosiaali- ja terveysalaa, vaikka myös hammaslääkärin ja opettajan ammatit kiinnostivat. Ne mä kuitenkin ihan alusta asti suljin pois listalta, sillä en vaan uskonut, että musta ois niihin. Lukion aikana opiskelin hetken aikaa myös lähihoitajaksi, tykkäsin, mutta päätin kuitenkin kolmen jakson jälkeen keskittyä ihan vaan lukioon.

Lukio lähestyi loppua, edessä oli venäjän kirjoitukset ja aika tehdä päätöksiä yhteishaun suhteen. Suoritin ennen venäjän kirjoituksia kursseja itsenäisesti ja jotenkin mä sit vaa innostuin omasta äidinkielestä ihan uudella tavalla ja sain pari kuukautta ennen hakuaikaa päähänpistoksen lähteä opiskelemaan venäjän kieltä ja kirjallisuutta eli venäjänkielen opettajaksi Helsingin yliopistoon.





Ekalla kerralla ei tärpännyt, joten vietin rauhassa välivuoden ja hain sitten uudestaan yliopistoon. Muistan sen kamalan paineen, mikä silloin lukion jälkeen vallitsi. Kaikilla oli kova hinku päästä opiskelemaan ja minulla tietenkin myös, vaikka en edes tarkalleen tiennyt mitä halusin. Halusin vaan äkkiä kouluun, hoitaa sen mahdollisimman nopeasti alta pois, hankkia oman asunnon, perheen ja kaikkea sellaista. Mulla oli suoraan sanotusti aivan järkyttävän kova kiire saada kaikki edellä mainitsemat asiat NYT HETI, kunnes vähän päälle vuosi sitten tajusin, että tässä elämässä ei oo mihinkään mikään kiire! Kaiken varmasti kerkeää tekemään jossain vaiheessa ja kaikella on oma aikansa. Pitää nauttia hetkestä, eikä turhaan kiirehtiä vaan pää kolmantena jalkana eteenpäin, sillä tätä hetkeä ei saa takaisin! Tästäkin voisin jossain kohtaa kirjoittaa ihan oman postauksen, sillä mulla on jonkin verran ajatuksia tästäkin aiheesta. Nyt kuitenkin takaisin opiskeluun...

Yliopisto opinnot alkoivat ja aika pian huomasin, että yliopisto tai ainakin kielen opiskelu ei oo ollenkaan mun juttu. Muistan kun tulin yliopistolta kotiin itkien ja kaikki vaan tuntui olevan ihan liian raskasta mulle. Suurin syy sille, miksi yliopisto opiskelu ei lähtenyt sujumaan oli se, että en ollut valmis antamaan kaikkea vapaata-aikaa pelkästään opiskelulle. En ehkä ollut myöskään tarpeeksi motivoitunut ja kypsä siihen. Jos aloittaisin nyt, olisin tehnyt varmasti monta asiaa aivan eri tavalla. Koska en ollut valmis antamaan kaikkea aikaa yliopistolle, jäi mulla heti ekana vuotena kursseja rästiin ja siitä alkoikin sitten alamäki. Elättelin kuitenkin toivoa ja koska en oo luovuttaja, uskoin siihen, että kyllä mä nyt vähintään kandin paperit saan tuolta ulos. Yritin loppuun asti, mutta ei vaan ollut mun juttu. Viimeinen vuosi vierähti luennoilla istuen, mutta kun oli aika palauttaa lopputehtävät tai raahautua tenttiin, en vaan saanut sitä tehtyä. Olin jo mielessäni luovuttanut.

Kolmas vuosi tuli päätökseen ja kasassa oli vasta 100opintopistettä. Tässä kohtaa päätin, että nyt on oikeasti pohdittava asiaa ihan tosissaaan, että onko tässä nyt mitään järkeä? Annoin itselleni kesän verran aikaa miettiä...





Tiesin jo keväällä, että syksyllä tuskin jatkan enää opintoja,  mutta ei se päätös mitenkään helppo kuitenkaan ollut. Aina kun kesällä keskustelin jonkun kanssa, oli mulla päällimmäisenä mielessä yliopisto. Mitä ihmettä teen sen suhteen?  Pikkuhiljaa aloin kuitenkin ihan tosissani kallistumaan siihen päätökseen, että lopetan, sillä vaikka mä joskus tuolta kandin paperit saisinkin ulos, niin en ikinä tuntisi oloani sen verran päteväksi, että mulla ois kiva työskennellä kyseisellä alalla. En vaan ollut tarpeeksi motivoitunut.

Kun päätös keskeyttää opinnot oli tehty, kysyin itseltäni, että oliko nämä kolme vuotta hukkaan heitettyä aikaa? Siihen voin kuitenkin rehellisesti käsi sydämellä vastata, että ei todellakaan! En olisi ollut valmis tekemään kokopäivätöitä, sain ikään kuin lisää aikaa olla nuori ja huoleton. Mulla oli aikaa matkustella ja ihan vaan täysin rinnoin nauttia elämästä. Opin myös erittäin paljon kolmen vuoden aikana, eikä opittu tieto ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa. Tämän kaiken lisäksi opiskelin omaa äidinkieltä ja kulttuuria paremmaksi ja mikä parasta sain aivan huikeita ihmisiä mun elämään! Nyt yliopistossa opiskelua on myöskin kokeiltu, eikä se ollut mun juttu, joten eipä tuu ainakaan vanhempana jossiteltua.





Syksy tuli. Ilmoittauduin vielä tälle lukuvuodelle läsnäolevaksi ihan vaan muodon vuoksi, mutta yliopistolla en oo kertaakaan pyörähtänyt. Tuli päätökseen mun yliopisto elämä. Paljon jäi käteen, mutta papereita en ikinä saanut ulos. Muutama opintotukikuukausi tuli myös käytettyä ja lainaakin nostettua, mutta nyt fiksumpana kohti uusia haasteita.

Mitäs nyt? En tiedä... Haen ammattikorkeakouluun, mutta myöskään ammattikoulu ei oo pois suljettu vaihtoehto. Jos en ensi syksyyn mennessä pääse amk:iin, niin sitten menen amikseen, sillä koen, että joku ammatti on kuitenkin hyvä olla. Todennäköisesti suuntaan alkuperäisen suunnitelman mukaan sosiaali- ja terveysalalle eli suuhygienistiksi, terveydenhoitajaksi, lähihoitajaksi,  hammashoitajaksi tai jotain vastaavaa. Saa nähdä mitä elämä tuo tullessaan. Nyt nautin tästä hetkestä ja vähän kiireettömämmästä arjesta ilman opiskelua.